tiistai 17. syyskuuta 2013

Leivinuuni

Minun syksyni on nyt virallisesti alkanut. Tänään oli se päivä kun laitoin tulet leivinuuniin. En siis lähtenyt metsään. Aamulla väsytti aivan tavattomasti enkä mitenkään saanut itseäni ylös sängystä ennen puoltayhdeksää. Aamupäivä menikin ihan työn merkeissä, irrotelin helmiä tikuista, puhdistin tikkuja ja laitoin uudet eristysaineet. Sitten hiukan pakkausta ja postitusta.
Puolenpäivän maissa totesin tuulen olevan sopivan navakkaa, joten ryhdyin lämmittämään uunia. Joka syksy se ensimmäinen kerta on tehtävä kyllä taidolla. Muutamana syksynä olen savustanut koko talon, joten kantapään kautta on uunin lämmityksen saloja opeteltu.
Jokainen uuni on erilainen, sanovat viisaammat. Tämä minun uunini on sellainen herkkä tapaus, että sille ei saa mitään äkkinäistä yrittää. Hellästi ja pikkuhiljaa niin sitten se on yhteistyöhaluinen. Syksyn ensimmäiseksi lämmityspäiväksi on valittava tuulinen päivä. Joku ikkuna on myös syytä aukaista. Sitten pellit auki ja ensin sytytetään tuohisuikale uunin takaosassa. Siitä miten se palaa, näkee kannattaako jatkaa. Jos savut lähtevät hormiin ja tuohi palaa iloisesti niin voi laittaa sille tuohelle kaverin palamaan. Seuraavaksi voi hiljalleen lisäillä oikein kuivia koivunlastuja. Niitäkin lisäillään hiljalleen niin että uunin takaosassa on ikään kuin pieni nuotio. Jos savut edelleen menevät hormiin ja lastut palavat hyvällä liekillä voi lastukasan reunoille laittaa koivuklapit. Kun sitten tuli tarttuu klapeihin ja savut edelleen hormiin niin taas voi lisätä pari klapia siihen keskelle, ja kohta siellä palaakin jo kunnon tulet.
Tänä syksynä homma meni ihan putkeen ja nyt on uuni kuuma, tein siellä jo omenapiirakkaa ja puolukkaruukun. Huomenna lämmitän sen uudelleen ja teen pizzaa ja leivon leipää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.