Nämä kuvat eivät tuo ollenkaan niin hyvin esiin maiseman jylhyyttä kuin mitä se todellisuudessa oli. Kyllä siellä silmä ja sielu lepäsi. Ensimmäinen kuva on otettu kallion päältä, mistä se laski kuvassa näkyvään metsäjärveen. Eli siellä puiden lomassa pilkottaa tummavetinen metsäjärvi, jos oikein tarkasti katsoo. Korkeusero ei valitettavasti tule oikein esiin. Puolukoita oli runsaasti ja ne olivat suuria kuin karpalot.
Tuon kaatuneen rungon päällä sitten istuin, söin eväitä, ihailin maisemia ja kuuntelin hiljaisuutta. Missään muualla kahvi ei maistu niin hyvältä kuin metsässä ja voileipä, mitä ei keittiön pöydän vieressä viitsisi edes syödä on metsässä ihan herkkua.
Vaikka kilometrien kävely metsässä läpi ryteikköjen, kivikkojen ja jyrkkien kallioden tuntuu kropassa, varsinkin takaisin tullessa kahta täysinäistä ämpäriä kantaen, niin kyllä se lataa akkuja paremmin kuin mikään muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.