lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä

Tämän aamun herätyskello ei ollut se tavanomainen. Oli vielä pimeää kun heräsimme palohälyttimen kimeään vinkunaan. Kyllä sitä pääseekin äkkiä ylös sängystä tarpeen vaatiessa. Onneksi se oli väärä hälytys. Selvittämättä jäi, miksi se parahti soimaan, mutta ei ollut savunhajua, ei kuumuutta eikä mitään muutakaan poikkeuksellista.
Takaisin sänkyyn unia jatkamaan. Vaikka kroppa oli väsynyt niin sen verran oli hälytys pistänyt veren kiertämään, ettei uni niin vaan tullutkaan takaisin. Mielessä risteili pelko siitä mitä se olisi voinut olla ja kiitollisuus siitä että se ei sitä ollut.
Muutaman levottoman tunnin ja aamiaisen jälkeen lähdin haudoille kynttilöitä viemään. Äidin hauta on tässä varsin lähellä ja sinne menin ensin. Siellä oli aiemmin tuomani lumimarjat vielä hyvissä voinneissa ja lyhdyssä paloi kynttilä. Toivotin äidille sitten vain hyvät pyhät ja lähdin mummun haudalle, joka onkin sitten toisella paikkakunnalla. Sinne minulla oli kanervakin mukanani kynttilän lisäksi.
Perille päästyäni istutin kanervan haudalle ja piti sytyttämäni kynttilä. Olin kuitenkin unohtanut tulitikut kotiin. Onneksi siellä tällaisenä pyhäpäivänä oli muitakin ihmisiä ja sain eräältä rouvalta sytytysapua. Ei se kynttilä kuitenkaan palanut kauaa. Lyhdyssä oli vääränlainen kansi ja liekki tukahtui. Ajattelin kuitenkin, että jätän sen kynttilän sinne jos siihen sitten ensi kerralla toisin oikeanlaisen kannen.
Eikö se tämänpäivän tarkoitus ole muistaa niitä edesmenneitä, ei niinkään se käykö siellä haudalla. Monella se hauta on satojen kilometrien päässä. Nyt illalla kävin uudestaan siellä äidin haudalla ja vein uuden kynttilän sinne lyhtyyn -se aamulla voimissaan ollut kynttilä oli palanut loppuun. Tällä hautausmaalla on myös toisen mummuni ja taatani hauta ja koska sielläkin oli pimeää, laitoin sinnekin kynttilän. Tyttäreni kanssa sitten kiersimme koko hautausmaan ihan vain kauniin tunnelman vuoksi.
Päivä siis alkoi ja päättyi elämän häilyväisyyden mietteissä, siinä välissä oli sitten pätkä sitä tavallista elämää, josta olen hyvin kiitollinen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.