Metsässä

Meillä koko talo lämpiää puilla. Vuoden mittaan sitä puuta kuluu kun pannuhuone syö isoa halkoa, leivinuuni vähän pienempiä ja saunanpesä sitten sitä kaikkein pienintä. Tällainen lämmitysratkaisu ei käy ihan kaikille. Ihan peruskysymys on se, että kuinka paljon viettää aikaa kotona. Jos on kovin liikkuvainen, niin tämä on ehkä huono vaihtoehto, ainakin talven kylmimpinä aikoina pitäisi ainakin käydä kotona päivittäin. Tai sitten pitää olla joku vaihtoehtovipu siellä pannuhuoneessa, että lämmitys onnistuu myös jollain muulla tavalla. Meillä tämä on toiminut jo yli kymmenen vuotta, meillä on aina joku kotona.

Pitää tietysti olla hiukan sitä metsääkin, mistä sen puun hakee. Ja ennen kaikkea pitää tykätä tästä puutouhusta. Siinä on monta vaihetta kun se metsässä kasvava puu on siirtynyt omalle tontille polttopuuksi. Ensin mennään metsään ja kaadetaan niitä puita, sitten ne pitää karsia ja siirtää tienvarteen, mistä ne kuljetetaan sitten puuntekopaikalle. Meillä on sellainen klapikone, johon rungot syötetään ja kone halkaisee ja katkoo rungot. Toisesta päästä sitten tulee liukuhihnaa myöten valmista polttopuuta. Vaikka onkin tämä työtä helpottava kone, niin jonkun pitää työntää niitä runkoja koneeseen ja jonkun olla siellä toisessa päässä pinoamassa ne puut. Sitten odotellaan että kevään tuulet ja kesän aurinko ne kuivaavat ja vasta sitten niitä voi pistää pesään palamaan.

Perheen miehet ovat jo talvella niitä puita siellä metsässä käyneet kaatamassa ja karsimassa. Viime viikolla mieheni kävi siellä jo auraamassa metsätien ja pohjustamassa muutenkin hommaa ja viikonloppuna sitten vietimme pitkän päivän puunkeräys hommissa. Tai mies keräsi ja minä pidin nuotioita yllä ja valmistin siinä päivän ateriat. Keli oli aivan loistava, maa oli jäässä, lunta oli vähän ja sekin vähän oli jäätynyt niin kovaksi ettei siihen jalka uponnut.

Nuotiota varten mieheni sahasi pari pystykuivaa puuta pätkiksi ja hävisi sitten kuulumattomiin metsätraktorillaan. Minä sytyttelin nuotion ja laitoin metsäkeittiöni kuntoon. Ruokatarpeet oli tuotu mukana kuten pari taitettavaa istuinta ja lampaankarva, jonka sai laittaa siihen istuimen päälle. Minun päiväni kului mukavasti siinä nuotion ääressä ja välillä tein pieniä retkiä pidemmälle metsään. Aika monta kilometriä tuli siinä päivän aikana kuitenkin metsässä kierreltyä. Minun puhelimeeni on asennettu Sports tracker ja  laitoin sen aina päälle kun lähdin liikkeelle nuotiopaikalta. Siitä näkyi kätevästi, missä kuljin ja kuljettu matka. Metsä on minulle kyllä sen verran tuttu, että en varsinaisesti epäillyt eksyväni. mutta oli mukava tietää, että saaatoin puhelimesta tarkistaa missä menin.

Kotiin lähdimme vasta lähenpänä hämärän tuloa. Tämä oli vasta ensimmäinen reissu tänä keväänä ja näitä on nyt sitten luvassa vielä useampia, ei niitä puita sieltä ihan hetkessä kerätäkään. Minä kuitenkin viihdyn näillä metsäretkillä ja kyllä se ruokakin siinä ulkona nuotion kupeessa paremmalta maistuu kuin keittiössä. Minulla on myös maalauslaukkuni mukana, joten eiköhän sitä taas jokunen akvarellikin tule syntymään.