Työhuone muuttuu studioksi

Kesällä jouduin siirtämään helmentekopöytäni autotalliin työhuoneeni remontin tieltä. Työhuoneeni ei kylläkään ole oikeastaan koskaan näyttänyt työhuoneelta. Tilasta puuttui pari väliseinääkin kokonaan ja kaikenlisäksi se oli pikkuhiljaa, salakavalasti muuttunut varastoksi. Yksi nurkka oli minun käytössäni ja kaikki muu kauheaa kaaosta. Siihen olin kylläkin tottunut, asia vaivasi lähinnä vain silloin kuin joku ulkopuolinen tuli työhuoneellani piipahtamaan. Pääasiassahan minä olin siellä aina yksin ja helmiä tehdessäni muu maailma siirtyy jonnekin kauemmas, on vain liekki, lasi ja minä.

Mutta kesällä mieheni ilmoitti että nyt aloitetaan remontti. Ensimmäiseksi pakkasin kaikki lasit, työvälineet, uunin ja työpöytäni autotalliin. Sitten tyhjennettiin tila kaikesta muusta, joka oli kyllä paljolti aivan kaatopaikkaroinaa, sitä sellaista mitä ajattelee ehkä joskus tarvitsevansa, eikä raaski heittää poiskaan, tai josta kuvittelee joskus tekevänsä jotain muuta.

Tila on noin neljä metriä korkea, lattianeliöitä on noin kolmekymmentä sijoittuneena ällän muotoon. Yhtään tiiltä ei ostettu, vaan käytettiin kaikkia niitä, mitä tässä vuosien varrella oli milloin miltäkin työmaalta jäänyt. Seinästä tuli melkoisen riemunkirjava. Punaisia, valkoisia, muutama keltainen tiili ja betoniharkkoa. Olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, että vihdoinkin vuosien odottamisen jälkeen pääsisin keräämään kaikki työhöni liittyvät samaan tilaan. Helmentekopöytä toisella puolen ja tasolasipöytä toisella ja siihen väliin kaikkeen muuhun tarkoitettu tila.

Mutta ei sitä niin vaan muutettukaan. Miehen visio asiasta oli astetta hienompi tila. Seinät tasoitettiin, maalattiin katto ja sitten maalattiin ne tasoitetut seinät, ikkunoihin uudet listat ja lopulta lattiakin pinnoitettiin ja tehtiin uudet raput sisääntuloon. Korkeaa tilaa käytettiin hyödyksi tekemällä parvi, joka tästä lähin toimisi varastotilana.

Hirveän paljon saatiin kesän aikana valmiiksi, mutta sitten sattui vahinko. Eräänä perjantai-iltana miestäni vietiin ambulanssilla sairaalaan. Rälläkkä oli livennyt jotenkin kädestä ja vedellyt oikean käden sormet ristiin rastiin. Onneksi käsi saadaan kuntoon, mutta jouluun asti menee että sillä pääsee taas töitä tekemään. Työhuoneprojekti on siis edelleen vähän vaiheessa, mutta helminurkkaukseni sinne on jo siirretty. En kuitenkaan pääse siellä vielä täysipainoisesti työskentelemään sillä ilmanvaihto systeemi on vähän vaiheessa ja sen lopulliseen asentamiseen tarvitaan kaksikätinen mies. Olen joka tapauksessa huiman onnellinen tästä tilasta. Siitä tulee kaunis ja toimiva, tulee olemaan ilo tehdä siellä töitä.

Tämän viimeisen kuvan otin kun matalalta paistava syysaurinko loi varjokuviani keskeneräiseen seinäpintaan. Se paistoi vain hetken tästä kulmasta ja teki hienoja valo- ja varjoefektejä saaden rosoisen pinnan elämään. Ajattelen sen symbolivan sitä kuinka ennen niin rosoinen työtilani muuttuu studioksi, tyylikkääksi ja toimivaksi tilaksi, jossa on valoa ja luovuudelle tilaa kukoistaa.