Tyyneys

Syvällä metsässä on hiljaista näin talvella. Metsäautotielläkin oli koskematon hanki kun lähdin sitä hiihtämään. Hiihdin tien päähän asti ja siellä penkan yli metsän puolelle. Hanki oli syvä ja suksienkin kanssa upposin melkein puoleen sääreen. Umpihankihiihtoa, tai pikemminkin kävelyä hangessa sukset jalassa. Helpompi kuitenkin liikkua suksilla, sillä ilman suksia olisi uponnut vielä syvemmälle ja eteneminen olisi vielä vaikeampaa. Ja nyt on ainakin jonkilainen latu kun palaa takaisin.
Seurailen vanhaa tienmaata ja poikkean siitä hakkuuaukolle. Hakkuuaukon keskellä nousee kallio. Nyt se on lumen peitossa, mutta tiedän että siinä on kallio. Hiihdän sen päälle ja pysähdyn katsomaan maisemaa. Alarinteen puista lähtee lentoon kaksi metsoa. Kallio laskee notkelmaan minkä pohjalla kiemurtelee leveä laskuoja.
Lähden laskemaan helpoimmaksi katsomastani paikasta. Kalliolla on kulkenut myös hirvi, sen syvälle hankeen painuneet jäljet kulkevat nekin kohti notkelmaa. Se ei ole mennyt suorinta tietä vaan poikkeillut sinne tänne. Mitä lie hakenut.
Alarinteellä  on myös useampia kieppejä. Vain yhden reunalla näkyy siiven jälki, muut ovat vain kuoppia lumessa ja jokaisen pohjalla on eläimen jätöksiä. Hitaasti hiihtelen niiden ohitse ojan varteen. Tumma vesi liikkuu hiljaa ojassa. Se tulee ylemmästä pienestä metsäjärvestä ja mutkittelee alempaan pikkujärveen. Paikoitellen siinä on ohut jää tai ilmeisesti kivikkoisilla kohdilla paksu lumi.
Ojan varressa näkyy paljon jälkiä. Kettu on kulkenut tarkastamassa ainakin yhden kiepin. Lieneekö saanut saalista, vai onko linnun yömaja ollut tyhjä ketun tullessa? Ilveksen suuret pyöreät tassunjäljet tulevat ojan toiselta puolelta, ilves on pysähtynyt juomaan. Voin melkein nähdä kuinka se kumartuu tumman veden ääreen juodakseen.
Pysähdyn ojan varteen ja kuuntelen hiljaisuutta. Pieni veden solina kuuluu siitä kohtaa, missä vesi kiihdyttää hieman vauhtia ja laskee lumen alla olevan kivikon kohdalta. Keväällä siinä olisi pieni putous.
Metsän syvä rauha laskeutuu mieleeni. Hymyilen.