Helmiä ja helmiä

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen pari kertaa avannut tämän blogini, katsellut varttin tyhjää paperia, enkä ole osannut kirjoittaa yhtään mitään. Sitten olen kirjautunut ulos ja unohtanut taas koko jutun. En myöskään ole lukenut kenenkään muiden blogeja, joista muutamaa olen kuitenkin seurannut varsin aktiivisesti. Miksi ei ole syntynyt tekstiä? Ehkä siksi, että päähäni ei ole mahtunut paljon muuta kuin helmet, helmet ja helmet.

Olen omasta mielestäni kehittynyt tämän syksyn aikana jonkin verran tässä helmen teossa. Johtuu osittain siitä, että olen viettänyt todella paljon aikaa tuolla polttimen ääressä. Toinen syy on varmasti se, että tähän mennessä on tuota kokemusta kertynyt muutenkin jo melkoisesti. Olen muuten ostanut elämäni ensimmäisen tutorialinkin. Se oli Ikuyo Yamanakan tutoriaali kukkamurriinin tekemiseen. Melkoinen homma, mutta tein useammankin murriinitangon. Niistä vaan ei tullut sellaisia kuin piti, ne haihtuivat olemattomiin kun istutin ne helmeen. Tästä päättelin, että ei pidä mennä tekemään mitään, mitä muut tekevät vaan pysytellä vain tällä ihan omalla polulla. Se hyöty siitä tietysti oli, että opin uutta tekniikkaa ja tuli harjoiteltua melko paljonkin ja siitä taas keksin uuden ulottuvuuden omiin helmiini. Aloin tehdä enemmän liljahelmiä, joihin käytin jo aiemmin tekemiäni murriineja. Nyt vaan osasin istuttaa ne kauniimmin kuin ennen.

Olen myös edistynyt tämän yritykseni muokkaamisessa. Minähän käyn nyt koulua, Takk Tampereella ja luovien alojen yrittäjätutkinto alkoi syksyllä. Taisin siitä silloin mainitakin. Silloin syksyllä asetettiin moniakin tavoitteita tulevalle opiskelulle. Minulle asetettu tavoite oli ulkomaankaupan käynnistäminen ja uudet kotisivut. Molemmat ovat hyvällä alulla. 

Helmiäni on nyt lähtenyt Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Saksaan. Tuntuu todella hienolta, että olen saanut näin kaukaisia asiakkaita. Kotisivuille olen löytänyt tekijän ja siitä on jo luonnos olemassa. Lisäksi tällä viikolla valmistui video, joka löytynee myöhemmin youtubesta ja toinen, joka sitten liitetään sinne uusituille kotisivuille.

Tämä kaikki ehkä selittääkin hiljaisuuden täällä blogissa, vaikka kerrottavaa olisi kyllä paljon. 

Kirja suositus

Kirjastossa tarttui hyllystä käteeni Arturo Pérez-Reverten kirja Miekkamestari El Maestro de esgrima. Ennestään täysin tuntematon kirjailija minulle, mutta sai sävähtämään hienolla kerronnallaan. Tämä oli todellinen lukukokemus ja ainoa, mitä harmittelin oli tietämättömyyteni miekkailusta. Tästä olisi saanut varmasti vielä yhden uuden ulottuvuuden jos olisi edes jotain tietoa miekkailun saloista.

Kirjan tarina tapahtuu 1800-luvun lopun Madridissa charmantin miekkailunopettajan Jaime Astarloan ympärillä. Minulle tuotti pienen matkaa kirjan alussa vaikeuksia päästä tarinaan sisälle, ja hetken ehdin jo ajatella että väkisinkö tämä on luettava, mutta sitten en enää olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Päästyäni kirjan loppuun oli sen alku luettava vielä uudestaan.

Pidin kirjoittajan tavasta kertoa tarinaa hienovaraisesti, mutta samalla julkeasti. Nuorempana olisin varmaankin aloittanut miekkailutunnit ja toivonut löytäväni Jaime Astarloan kaltaisen opettajan. Todennäköisempää kuitenkin on, että nuorempana en olisi sisäistänyt tätä romaania, se luultavasti vaatii lukijaltaan jonkinlaista elämänkokemusta tai edes niitä miekkailutunteja. Kirjan takakannessa onkin El Pais lehden kommentti "Erinomainen romaani vaativalle yleisölle." 

Minusta tämä oli joka tapauksessa todellakin lukemisen arvoinen kirja. Nappasin siitä myös erään lauseen aforismiksi. "Ne jotka kieltävät ikänsä, kieltävät osan elämästään."

Marraskuu

Kuukausi siitä kun tänne viimeksi kirjoitin! Näin pitkää taukoa ei ole tullut pariin vuoteen. Syksylllä epäilin näin käyvän, ei vain ole ollut aikaa pysähtyä tähän koneen äärelle kirjoittamaan. Tai jos jossain välissä on aikaa ollutkin, niin pää on ollut aivan tyhjä tai sitten liian täynnä kaikkea.

Koulun puitteissa minun piti käyttää lokakuu siihen, että saan web sivuni uusittua uuteen kuosiin. Homma lähti kyllä ihan käyntiin ja pyysin jopa tarjouksia sivujen tekijöiltä. Aloin myös saada päässäni hahmotettua, millaiset niiden sivujen noin pääpiirteissään pitäisi olla. Mutta jos nyt joku käy katsomassa, niin mitään ei niille sivuille ole tapahtunut, kaikki on aivan entisellään. Valitettavasti.

Kävi nimittäin niin, että se toinen asia, mihin sieltä koulusta apua halusin, eli ulkomaankauppa, tulikin päälimmäiseksi, enkä sitten vaan enää osannutkaan ajatella niitä kotisivuja. Tai ajattelin kyllä, mutta siihen se sitten jäikin, ajatukseksi taka-alalle. Ensimmäiseksi tuli Paypal-tilin avaaminen.

Miten voikin lopulta niin yksinkertainen asia tuntua niin vaikealta. Surffasin netissä etsimässä kaiken mahdollisen tiedon Paypalista. Kuinka se avataan ja miten se toimii, mitä mieltä muut ovat siitä. Siihen avaamiseenkin löytyi useampia suomenkielisiä sivustoja, mutta silti se oli minulle kuin joku mörkö, enkä vaan jotenkin päässyt siinä eteenpäin. Lopulta sen sitten onnistuin itselleni luomaan, eikä se todellisuudessa yhtään vaikeaa edes ollut. Jotenkin vain olin onnistunut tekemään siitä itselleni ongelman.

Kun sitten kerran sain tämän tilin avattua, niin pääsin yrittämään sitä kaupantekoakin Suomen rajojen ulkopuolelle. Se ihan ensimmäinen kauppa kävikin sitten lopulta niin nopeasti, että en oikein itsekään uskonut. Ensimmäisen laskun lähettäminen jännitti, mutta ei siinäkään mitään kummallista lopulta ollut, kuten ei siinä paketin lähettämisessäkään, tullikaavakekin oli ihan yksinkertainen. Turhaan olin siis lykännyt ja jännittänyt koko asiaa. Todella nopeasti sukelsin tähän uuteen ulottuvuuteen ja sain homman jo hyvälle alulle, kun sitten tuli tämä postilakko. Siihen loppui kuin kanan lento. Olipahan lyhyt, mutta nopea kokemus. En voi kuin toivoa, että pääsen uudestaan jatkamaan siitä mihin jäin, eikä minua tämän lakon aiheuttaman tauon vuoksi hyllytetä. 

Koska tämä kaupantekoni nyt pysähtyi olen sitten keskittynyt tekemään helmiä. Ajattelin, että kun lakko on ohitse, niin minulla olisi ainakin hyvä kokoelma tarjottavana. Aika hienoja helmiä on syntynytkin. Eilenkin tein monta tuntia helmiä ja kyllä oli mieleni hyvä kun menin uunia aamulla tyhjentämään. Siellä oli yksi, jonka sanoisin olevan lähes täydellinen helmi. Siinä on kaikki kohdallaan, katsoo sitä miltä puolelta hyvänsä, niin se näyttää hyvältä. En laita siitä nyt kuvaa, koska ilma on pimeä ja joudun ottamaan kuvat sähkövalolla, eikä se ole paras mahdollinen kuvausvalo. Täydellisestä helmestä pitää kuvakin ottaa täydellisessä valossa, odotan siis kunnes aurinko taas paistaa. Eivätkä nämä riikinkukkohelmetkään yhtään hullumpia ole!

Historiallisia romaaneja

Laitan tähän väliin pienen kirjakimaran. Aloitetaan Kaari Utriosta, joka on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja olen hänen kirjojaan lukenut 70-luvulta lähtien. Ensimmäinen häneltä lukemani kirja oli muuten Pirita Karjalantytär. Tykkäsin siitä silloin niin paljon, että luin sen kahteen kertaan. Viime talven seurasin Facebookissa hänen sivuaan, missä hän kertoi parhaillaan kirjoittamastaan kirjasta, tai tarkemminkin sen kirjoittamisesta. Oli mielenkiintoista saada tietää jotain pientä valmistuvasta kirjasta etukäteen ja kaikesta siitä, mitä sen kirjoittaminen teetti kirjoittajallaan. Perehtymistä historian pieniin yksityiskohtiin, jotka sitten tekevät kirjan tapahtumat eläviksi ja historiallisessa mielessä mahdollisiksi.

Kirja ilmestyi nyt loppukesästä ja on nimeltään Paperiprinssi. Minä pistin siihen varauksen kirjastoon, heti kun nimi oli tiedossa ja sainkin sen luettavakseni, heti kun se kirjastoon saapui. Taattua tavaraa, ei joutunut pettymään. Juuri sitä Kaari Utriota, josta minä pidän, epookkiromaania parhaimmillaan. Tässäpä linkki, jos haluat tarkempaa selostusta itse kirjasta *klik*.

Seuraavaksi siirryin ajassa hieman taaksepäin, Anna Miskon Armovuoden myötä. Uusi kirjailija tuttavuus minulle, mutta ainakin tästä kirjasta pidin kovin. Kirjan takakansi lupasi Armovuodelle jatkoa ja sitä mielenkiinnolla odotan. Tässä taas linkki kirjan tarkempaan katseluun *klik*.
Tämä kirja antoi mietiskelyn aihetta. Tuntui melko hurjalta, että juuri kirkon piirissä on ollut tällainen tapa, eli kun kirkkoherra on kuollut, niin hänen jäljelle jäänelle leskelleen on annettu armovuosi. Vuosi aikaa asua siihen astisessa kodissaan ja jotta koti pysyisi kotina sen vuodenkin jälkeen, niin on pitänyt naida seurakuntaan tuleva uusi kirkkoherra. Tai jos asiaa katsoo kirkkoherran kantilta, niin uudella kirkkoherralla on ollut suositus naida edeltäjänsä vaimo tai tytär. Pakkonaimista, jossain määrin ja voi vain kuvitella millaisia kohtaloita monissa pappiloissa on vuosien varrella ollut ja millaisia pareja syntynyt. Tässä Anna Miskon kirjassa asia oli höystetty mukavasti huumorilla ja romantiikallakin, vaikka kaiken pohjana oli melkoisen karu tilanne.

Näistä 1700- luvun tunnelmista siirryin sitten Suomen varhaiskeskiaikaan Paula Havasteen Tuulen vihojen myötä. Tämäkin kirja tempaisi mukavasti mukaansa ja oli varsin mielenkiintoinenkin sisältämänsä kansanperinteen, vanhojen loitsujen ja tapojen myötä, jotka oli hyvin upotettu itse kertomukseen. Sekin kertoo osaltaa hyvästä kerronnasta, että itse tajusin vasta jossain kirjan puolivälissä, mistä historiallisesta tapahtumasta siinä oikeastaan oli kysymys. Hyvä näkökulma minun mielestäni, vaan enpä kerro enempää. Linkki kirjaan tästä *klik*.
Tuulen vihoille löytyi myös jatkoa ja sen itsenäisen jatko-osan nimi on Maan vihat. Kirjat voi siis lukea aivan erikseenkin, mutta kyllä Maan vihoista saa hieman enemmän irti kun on lukenut ensin Tuulen vihat, vaikka ne itsenäisinä romaaneinakin menisivät. Kaikinpuolin sujuvaan ja mielenkiintoista kerrontaa, ehkä jopa pidin himpun verran enemmän tästä jatko-osasta. Ja mikä parasta, se loppui mukavasti siihen malliin, että jatkoa voi kenties joskus odottaa. Ainakin toivoisin niin.

Seuraava käsiini tarttunut kirja sijoittui taas 1700-luvulle. Se oli Raija Orasen Kuninkaiden tiet. Tavallaan kirja oli Gustav Mauritz Armfeltin elämäkerta. Hänen elämänsä se kertoi. Sinänsä myös mielenkiintoinen täynnä historiaa ja todellisia historian henkilöitä. Raija Orasen tapa kirjoittaa on vain kovin toisenlainen kuin kenenkään näiden edellämainitsemieni. Kirja oli täynnä historiallista faktaa kerrottuna romaanin sanankääntein, vaan siitä puuttui henkilöidensä tunnepuoli. Jotenkin tuli kuitenkin enemmänkin mieleen, että kyseessä on raportti kuin romaani. Kuitenkin tämäkin oli minun mielestäni hyvä kirja, enkä suinkaan pitkästynyt sitä lukiessani. Raija Orasen tapa kertoa vain on erilainen. Ehkä hän haluaa pysyä faktoissa, eikä halua sortua fiktioihin ja arvailla henkilöidensä päänsisäistä maailmaa. Linkki kirjaan tästä *klik*.

Ja taas palasin ajassa taaksepäin ja luin Taavi Vartian kirjan Varastettu vaimo. Tämä kirja sijoittui taas 1000-luvulle. Tapahtumat käynnistyivät Välimerellä, mutta seikkailun myötä päästiin siirtymään viikinkikylään Norjaan. Täytyy sanoa, että tässä oli jotenkin sellaiset juonenkäänteet, että en olisi tahtonut kirjaa käsistäni laskea. Kerronta oli hyvin mukaansa tempaavaa. Tämän kirjan löydät täältä *klik*.

Melkoisen mielenkiintoinen kirjakooste, kaikki varsin suositeltavia. Nyt vain jos lukisin se uudestaan jaksottaisin lukunautintoni niin, että ne menisivät jotensakin kronologisessa aikajärjestyksessä. Seuraavaksi minulla onkin odottamassa lisää Paula Havastetta.

Ajatukset ammattitutkinnossa, kädet helmiä tekemässä

Näinhän siinä on käynyt, kuten arvelinkin, että blogin kirjoittaminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. Syksy on on ollut täynnä kaikenlaista, koulu alkoi ja sen myötä  uudet ajatukset ja suunnitelmien toteutukset. Täytyy tunnustaa, että olen hiukan joutunut mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta juuri niin kurssiohjaajamme kehoittikin tekemään. Epämukavuusaluella liikkuminen kuulemma on opettavaista, en nyt muista miten, mutta toivon sen olevan sillä liikuskelen siellä nykyään melkein päivittäin, tai siis aivoni liikkuvat, fyysisesti olen kyllä pysynyt mukavuusalueellani.
Kurssiryhmä on pullollaan mielenkiintoisia ihmisiä ja yrityksiä, opettaja ei tule päästämään helpolla ja mentorinikin vaikuttaa olevan samalla aaltopituudella kanssani. Kyllä tästä varmasti hyvä vuosi tulee, vaikkakin tiedän, että en tule pääsemään helpolla.
Osa yksi, yritystoiminnan analysointi ja kehittäminen. Heti alan kiemurtelemaan pelkistä sanoista liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat, jotka jo pelkkinä sanoina vievät minut sinne epämukavuusalueelle ja nostavat karvat pystyyn.
Myynti ja markkinointi sensijaan on jo mielenkiintoisempi osio, vaikkakin siinä ihan ensimmäisenä on kotisivujen uusiminen ja se tulee olemaan iso projekti. Tähän aion myös ottaa ulkopuolisen tahon avuksi siihen varsinaiseen sivujen tekemiseen, tietokonemaailma kun on minulle aivan vieras alue, eikä ole mitään järkeä tuhlata aikaa tässä kohtaa sellaiseen, minkä joku toinen hallitsee suvereenisti ja voin ostaa tämän palvelun. Mutta pitäähän minun itse miettiä se varsinainen sisältö, mitä haluan näiltä sivuilta.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä on ulkomaankauppa. Siinä sitä taas liikutaan siellä epämukavuusalueella. Pitää osata suunnitella, toteuttaa ja arvioida ulkomaankauppaa, näin lukee ammattitutkinnon määritelmässä. Melkein pelottaa, mitä kaikkea se pitää sisällään, ainakin ulkomaankaupan liiketoimintamallin. Taas yksi sanahirviö. Mutta kun on kerran leikkiin ryhtynyt, niin leikki on kestettävä! Ei muuta kuin tuulta purjeisiin ja nokka kohti uusia pettymyksiä, vai oliko se seikkailuja...  

Vaikka pää rakentaa uusia kotisivuja ja yrittää välttää sanoja liiketoimintamalli ja laskelmat, niin käteni ovat ahkeroineet polttimen ääressä. Olen opetellut uudenlaisia kukkia, monimutkaisempia. Näissä kukissa on heteet ja terälehdet tuollaiset liljamaiset, eivätkä pyöreät. Helpoin tie olisi ollut ostaa jostain tutoriali, tai mennä jonnekin kurssille, kai sellainen jostain olisi löytynyt. Mutta koska yritykseni ei suinkaan kieri rahoissa, vaan rahapulassa niin tyydyin opettelemaan itsekseni. Tutkittuani tunti tolkulla ja tarkkaan monen monta kuvaa netin ihmeellisestä maailmasta, tein päätelmiä kuinka tämä pitäisi kenties toteuttaa. Niillä eväillä sitten siirryin polttimelle. Näitä kuvassa olevia helmiä edelsi kylläkin useampia kuvauskelvottomia harjoituskappaleita, mutta kun lopulta sain uunista nämä helmet ulos, uskoin että sieltä vielä se unelmhelmikin löytyy.

Tällä viikolla sitten vihdoin tein tämän helmen ja siinä alkaa olla kaikki kohdallaan. Se on yhtä kaunis jokapuolelta. Vielä on vähän haastetta, ennen kuin olen siinä, mitä tavoittelen, mutta tämän helmen myötä tiedän sinne pääseväni. 

Puolukkatuoremehu

Puolukoita on nyt aivan valtavasti. Sunnuntaina lähdin ensimmäisen kerran puolukkaan. Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa käymme joka vuosi ja meille molemmille marjojen lisäksi se itse metsässä olo on yhtä tärkeää kuin ne puolukat. Puolukkaan lähdemme yleensä mahdollisimman syvälle metsään, jonnekin minne kukaan muu ei vahingossa eksy. Autolla ensin kilometrejä metsäautotietä ja sitten kävelyä metsätaipaleen halki, kunnes vihdoin edessä on todellinen apaja. Nytkin marjoja oli niin paljon, että ei oikein tiennyt minne olisi jalkansa laittanut, ettei sotke niitä.

Kahdessa tunnissa olimme molemmat keränneet kaksi ämpärillistä puolukoita. Ainoa hieman työläs vaihe näillä reissulla onkin sitten se paluumatka. Molemmissa käsissä kymmenen litran ämpärilliset puolukoita, louhikkoisessa maastossa ei ole ihan kevyt juttu. Se käy kuntoilusta ja tasapainoharjoittelusta. Maastossa kävelynhän on todettu olevan hyväksi tasapainolle.

Toissapäivänä menimme toisen kerran ja yhtä hyvällä menestyksellä. Nyt olen jo saanut 40 litraa puolukoita, mutta se ei vielä riitä, joten innolla odotan kun taas mennään. Mitäkö sitten teen tällaisella määrällä puolukkaa? Minä teen tuoremehua. Se on niin hyvää, että sitä pitää olla koko talveksi ja siksi niitä puolukoitakin pitää olla runsaasti.

Minun ohjeessani, jonka olen jostain jo vuosia sitten saanut, on 8 litraa puolukoita ja 4 litraa vettä. Puolukat survotaan hyvin ja siihen lisätään kylmä vesi. Kymmenen litran kattilaan tämä seos mahtuu hyvin. Se 8 litraa puolukkaa kun kutistuu survottuna. Alunperin siinä minun ohjeessani oli myös viinihappoa tai sitruunahappoa, mutta kumpaakaan en ole enää vuosiin käyttänyt, vain puolukoita ja vettä. Tämä vedellä jatkettu puolukkasurvos saa sitten seistä 2-3 päivää ihan huoneenlämmössä. Sitten se siivilöidään. Minä siivilöin sen niin, että otan mehumaijan keskimmäisen ja yläosan, laitan sideharson siihen mehumaijan siiviläosaan ja kauhon kaiken puolukan siihen. Kirkkaan mehun saa sitten kätevästi päästää letkua pitkin kattilaan. Lopuksi mehu sokeroidaan ja suhde on n. 1/2 kg sokeria mehulitraa kohti. Kun sideharsolla vuoratussa siivilässä on enää melko kuiviin valunut puolukankuorimäski, niin sitten siivilä pois ja sokeroitu mehu kattilasta maijaan, josta sen saa kätevästi valuttaa pulloihin. Minä valutan sen pulloihin, jotka voi pakastaa. Toki siinä käy aina niin, että niitä pulloja tulee niin paljon, että ei mahdu pakastimeen ja tämä mehu kyllä säilyy aivan hyvin ainakin vuodenvaihteeseen kellarissa tai jääkaapissa. On minulla joskus unohtunut joku pullo jonnekin kellarin nurkkaan ja se on ollut aivan priimaa vielä seuraavana kesänäkin.

Koulutusta

Se on syksy nyt ja minä huomasin ohjelmoineeni kalenterin melkoisen täyteen. Yleensä olen pitänyt huolen, että se ammottaa tyhjyyttään ja minä saan järjestää päiväni ihan konkreettiseti päivä kerrallaan, ilman isompia aikataulutuksia. 

Ensinnäkin olen ilmottautunut useammalle kansalaisopiston kurssille. Niin olin kyllä viime vuonnakin, mutta nyt tuli vähän lisää. Meillä on täällä Sastamalan kansalaisopistossa sellainen suuri etuisuus kuin Aktiivikortti. Kun ostaa aktiivikortin, niin silloin pääsee osallistumaan sillä yhdellä maksulla useammalle kurssille. Kurssit ovat tietysti eri hintaisia, mutta jos haluaa osallistua vaikka kolmellekin koko lukukauden mittaiselle kurssille, niin silloin jo aktiivikortti tulee todennäköisesti edullisemmaksi. Kun sitten on se kortti, niin sehän tietenkin houkuttaa osallistumaan niille lyhyillekin kursseille. Nyt olen ilmottautunut Keramiikkaan, Mouhijärvi tutuksi, italian, espanjan ja ranskan kursseille. Näiden kurssien yhteishinta olis ollut 264€ ja aktiivikortti maksoi 137€. Ja siis nyt voin osallistua vuoden mittaan muillekin kursseille, mitä mielenkiintoista nyt sattuu eteen tulemaan ja varmasti tulee, olen jo vähän suunnitellut.

Tässä nyt vain on sellainen pikku juttu, että olen myös ilmottautunut Takk:ssa järjestettävään reilun vuoden mittaiseen Luovien alojen yrittäjän ammattitukinto koulutukseen. Se nyt täyttää sitä kalenteria. Lisäksi puolukka-aika alkoi juuri ja minulla on tavoitteena poimia vähintään 50 litraa puolukoita. Olen niin tottunut siihen, että lähden metsään kun siltä tuntuu, mutta tänä syksynä se ei niin vain onnistukaan. Voi olla, että niinä päivinä kun kalenterissa on vapaata sattuukin satamaan. No enhän minä sokerista ole, mutta ei ole mukava kastuakaan ja märkiä marjoja on ikävä perata. Vaan eiköhän kaikki loksahda kohdilleen.

Olen oikeastaan melkoisen innostunut tästä opiskelusta, mikä on kyllä varsinainen ihme, sillä olenhan jo vuosikausia sanonut, että minä en ainakaan ala mitään enää tässä elämässä opiskelemaan. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Näinhän se menee. Huomenna se sitten alkaa!

Eikä sovi unohtaa, että tässä kaiken ohessa pitää myös tehdä töitä. Helmiä pitää syntyä, ja niitä pitää myös myydä, jostainhan pitää rahaakin tulla. Laskuja pitää maksaa ja mukava syödä jotain muutakin kuin puolukoita.