Kylläpäs nyt tökkii. Pariin päivään ei ole työsähköpostini toiminut lainkaan ja eilen huomasin, että myös yrityksen kotisivut ovat kadonneet.Selitys on, että palvelin jolla sähköposti ja yrityssivut ovat on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Juuri sopivasti messujen alla!
Minä en voi asialle mitään, joten keskityn sitten muihin juttuihin. Eilen tein helmiä ja tässä yksi kaunotar.
Tämänkin aamupäivän vietin polttimen ääressä ja tein lisää kukkahelmiä ja kissoja. Eilenkin tein kissoja ja yhden pienen pöllön. Nämä ovat kaikki sitten myynnissä käsityömessuilla.
"Hetken helmistä vaihtelevista elämä punottu on. Kauniita helmiä, kirkkaita helmiä tiellesi tulkohon."
tiistai 12. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Elämme vain löytääksemme kauneutta,
kaikki muu on vain odotusta.
Kahlil Gibran
Menin tänään heti aamusta tekemään helmiä ja tyhjensin uunista eilen tekemäni helmet. Kuinka kauniita ne olivatkaan, aurinkokin paistoi ja sain niistä hyviä kuviakin otettua.
Myöhemmin päivällä tulin koneelle siirtämään kuvat kamerasta. Tässä koneen vieressä minulla on pieni ilmoitustaulu ja siihen olin laittanut siitä aiemmin löytämästäni kirjelaatikosta kortin, jossa tuo ylläoleva lause on painettuna. Ei se varmaan sovi kaikille, mutta minulle se sopii. Nyt minulle aukesi sekin, miksi messuille valmistautuminen on niin vaikeaa.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Muutama vuosi sitten tein näitä kaloja. En muistanutkaan, että niitä on niin paljon. Taidan nyt pakata kaikki ja viedä nämäkin sinne messuille.
Tänään olen saanut edes jotain aikaiseksi. Aamupäivällä tein pari tuntia helmiä ja nyt iltasella olen harrastanut tulosta-leikkaa-liimaa askartelua ja tehnyt tuotelappuja pussukoita varten.
Tämä kummallinen lamaannus ei nyt kuitenkaan tahdo lähteä minnekkään, enkä vieläkään ole saanut innostusta syttymään. Laitan enkelikorun kaulaan ja odotan ihmettä.
Tänään olen saanut edes jotain aikaiseksi. Aamupäivällä tein pari tuntia helmiä ja nyt iltasella olen harrastanut tulosta-leikkaa-liimaa askartelua ja tehnyt tuotelappuja pussukoita varten.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Hyvin etenee valmistautuminen kädentaidot messuille. Tänään heti aamiaisella aloin tehdä ranskan ja espanjan läksyjä, siihen meni runsas tunti. Sitten lähdinkin tunneille, siinä meni mukavasti putkeen kolme tuntia ensin ranskaa ja siten espanjaa sama päälle. Kotiin tullessa sytytin heti leivinuuniin tulet, uunin lämmetessä söin eiliset ruuan loput ja katsoin sähköpostit. Iltapäivä menikin mukavasti kun tein kääretortun, lihamurekkeen, tonnikalapiirakan ja britatortun. Keittiö oli tietysti täynnä tiskiä tämän rupeaman jäljiltä ja sen siivoaminen vei oman aikansa. Lopulta palkitsin itseni iltakahvilla kera jäätelöllä höystetyn omenahyveen.
Millä tavalla tämä kaikki sitten auttaa messuvalmisteluissa? No, ei tietysti mitenkään. Sehän tässä juuri vikana onkin. Viime vuonna tein töitä yömyöhäiseen monta päivää ennen messuja, tein lisää helmiä, kokosin koruja, valmistin pakkauksia, hinnoittelin ja suunnittelin esillepanoa. Nuorimmaiseni katsoi minua säälien ja sanoi, että häntä niin surettaa, jos minulla ei sitten kauppa käykään kun olen niin kovasti yrittänyt. Järkytyksekseni huomasin siis, että lapsikin tajuaa kuinka epätoivoselta tämä minun hommani näyttää. Messujen jälkeen sitten olin olevinani iloinen ja vakuuttelin, että kyllä se vaan kannatti. Pienessä mielessäni ajattelin, että antaa olla koko homma.
Mikä minun sitten taas kesällä tuli, kun niin täysin olin kaiken tämän unohtanut ja riemumielin maksoin monta sataa siitä ilosta, että saan taas tuntea turhautumista? Vaikka tässä kuinka yritän niin en mitenkään pysty kuvittelemaan, että tästä tulisi jotenkin hyvä kokemus. Pakata kaikki nämä kätteni työt, roudata ne Tampereelle, purkaa siellä, ajaa edestakaisin näillä syyspimeillä todennäköisesti sateisilla teillä neljänä päivänä peräkkäin sata kilometriä per päivä ja sitten taas sunnuntai-iltana pakata kaikki ja tuoda ne taas kotiin. Maanantaina tulen olemaan niin väsynyt, että mitään en jaksa purkaa, huusholli on levähtänyt viikonlopun aikana ja kaikki etukäteen tekemäni ruuat on syöty. Kaiken kruunaa väsyneet jalat ja mieliharmi siitä, että koko homma meni miinukselle. Tietysti teeskentelen taas reipasta ja vakuuttelen kuinka hyvin kaikki menikään.
Tiedän, pitää hakea ne kaikki valoisat puolet. Tulenhan todennäköisesti saamaan taas uusia tuttavuuksia ja tapaan vanhoja tuttuja, joku varmasti kehuu töitäni kauniiksi ja tulen olemaan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Parasta nyt vaan unohtaa kaikki vaiva ja rahanmenetys, koota itseni ja jatkaa hymyssä suin tällä valitsemallani tiellä. Onhan tämä vähän kapea polku, mutta maisemat ovat mahtavat!
Millä tavalla tämä kaikki sitten auttaa messuvalmisteluissa? No, ei tietysti mitenkään. Sehän tässä juuri vikana onkin. Viime vuonna tein töitä yömyöhäiseen monta päivää ennen messuja, tein lisää helmiä, kokosin koruja, valmistin pakkauksia, hinnoittelin ja suunnittelin esillepanoa. Nuorimmaiseni katsoi minua säälien ja sanoi, että häntä niin surettaa, jos minulla ei sitten kauppa käykään kun olen niin kovasti yrittänyt. Järkytyksekseni huomasin siis, että lapsikin tajuaa kuinka epätoivoselta tämä minun hommani näyttää. Messujen jälkeen sitten olin olevinani iloinen ja vakuuttelin, että kyllä se vaan kannatti. Pienessä mielessäni ajattelin, että antaa olla koko homma.
Mikä minun sitten taas kesällä tuli, kun niin täysin olin kaiken tämän unohtanut ja riemumielin maksoin monta sataa siitä ilosta, että saan taas tuntea turhautumista? Vaikka tässä kuinka yritän niin en mitenkään pysty kuvittelemaan, että tästä tulisi jotenkin hyvä kokemus. Pakata kaikki nämä kätteni työt, roudata ne Tampereelle, purkaa siellä, ajaa edestakaisin näillä syyspimeillä todennäköisesti sateisilla teillä neljänä päivänä peräkkäin sata kilometriä per päivä ja sitten taas sunnuntai-iltana pakata kaikki ja tuoda ne taas kotiin. Maanantaina tulen olemaan niin väsynyt, että mitään en jaksa purkaa, huusholli on levähtänyt viikonlopun aikana ja kaikki etukäteen tekemäni ruuat on syöty. Kaiken kruunaa väsyneet jalat ja mieliharmi siitä, että koko homma meni miinukselle. Tietysti teeskentelen taas reipasta ja vakuuttelen kuinka hyvin kaikki menikään.
Tiedän, pitää hakea ne kaikki valoisat puolet. Tulenhan todennäköisesti saamaan taas uusia tuttavuuksia ja tapaan vanhoja tuttuja, joku varmasti kehuu töitäni kauniiksi ja tulen olemaan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Parasta nyt vaan unohtaa kaikki vaiva ja rahanmenetys, koota itseni ja jatkaa hymyssä suin tällä valitsemallani tiellä. Onhan tämä vähän kapea polku, mutta maisemat ovat mahtavat!
perjantai 8. marraskuuta 2013
Viikon päästä on kädentaidotmessut Tampereella.
http://www.kadentaidot.fi/
Minäkin olen menossa, harmi vaan kun en saa millään syntymään mitään messufiilistä.
Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa suunnittelemalla, kuinka helmet saisi parhaiten esille. Lopputulos on, että koko päivän olen jotain tuhertanut ja helmet ovat entistä epämääräisemmässä järjestyksessä, eivätkä ne edes mahdu minnekkään. Jotenkin kummallisella tavalla niiden määrä ikäänkuin kasvoi. Ennen ne olivat noissa suurissa muovisissa koteloissa, eri hintaiset eri lokeroissa ja vähän vielä väreittäinkin. Nyt on pöytä täynnä helmiä irrallaan ja kaikenmaailman pikkukipoissa. On niitä kyllä osa oikein järjestettykin, mutta mitä minä näiden loppujen kanssa teen! Nyt tuntuu, että pistän kaikki vaan laatikkoon ja saa sitten itsekukin kaivaa sieltä mieleisensä.
Mitähän näistäkin messuista taas minun osaltani tulee? Juuri nyt koko homma tuntuu ihan ylivoimaiselta.
Minulla on muuten Piaeliinan Facebook sivulla arvonta, missä sivulla olevasta kuvasta tykkäämällä voi osallistua sisäänpääsylipun arvontaan kädentaidot messuille. Tuli nyt mieleen, että jos haluat osallistua arvontaan, etkä ole facebookissa niin kommentoimalla tähän alle olet mukana arvonnassa. Arvonta on tiistaina kahdeltatoista, joten siihen asti voi osallistua. Jos voittaja on facebookissa niin ilmoitan viestillä tai jos täällä niin ilmoitan sitten täällä blogissa.
http://www.kadentaidot.fi/
Minäkin olen menossa, harmi vaan kun en saa millään syntymään mitään messufiilistä.
Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa suunnittelemalla, kuinka helmet saisi parhaiten esille. Lopputulos on, että koko päivän olen jotain tuhertanut ja helmet ovat entistä epämääräisemmässä järjestyksessä, eivätkä ne edes mahdu minnekkään. Jotenkin kummallisella tavalla niiden määrä ikäänkuin kasvoi. Ennen ne olivat noissa suurissa muovisissa koteloissa, eri hintaiset eri lokeroissa ja vähän vielä väreittäinkin. Nyt on pöytä täynnä helmiä irrallaan ja kaikenmaailman pikkukipoissa. On niitä kyllä osa oikein järjestettykin, mutta mitä minä näiden loppujen kanssa teen! Nyt tuntuu, että pistän kaikki vaan laatikkoon ja saa sitten itsekukin kaivaa sieltä mieleisensä.
Mitähän näistäkin messuista taas minun osaltani tulee? Juuri nyt koko homma tuntuu ihan ylivoimaiselta.
Minulla on muuten Piaeliinan Facebook sivulla arvonta, missä sivulla olevasta kuvasta tykkäämällä voi osallistua sisäänpääsylipun arvontaan kädentaidot messuille. Tuli nyt mieleen, että jos haluat osallistua arvontaan, etkä ole facebookissa niin kommentoimalla tähän alle olet mukana arvonnassa. Arvonta on tiistaina kahdeltatoista, joten siihen asti voi osallistua. Jos voittaja on facebookissa niin ilmoitan viestillä tai jos täällä niin ilmoitan sitten täällä blogissa.
torstai 7. marraskuuta 2013
Joulusinappi
Meillä ei ole ostettu sinappia kaupasta enää pitkään aikaan. Joitakin vuosia sitten aloin itse tehdä sinappia ja sen jälkeen kaupan sinappi ei ole enää maistunut miltään. Kohta tulee joulu ja silloin sitä sinappia tarvitaan, ainakin useimmissa suomalaiskodeissa. Jaankin teille nyt vaikka pikkujoululahjaksi sen parhaan sinapin reseptin. Tämän reseptin olen joskus ottanut Aamulehden ruokasivulta.
1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 dl kermaa
2 munaa
2 ruokalusikallista konjakkia
Sinappijauhe ja sokeri kannattaa sekoittaa ensin kattilassa, sitten lisätään kerma ja kananmunat ja sekoitetaan niin että tulos on tasaista, notkeaa tahnaa. Tämä kuumennetaan hitaasti kiehuvaksi ja muistetaan sekoittaa koko ajan. Pari minuuttia annetaan kiehua. Sitten kattila pois liedeltä ja annetaan vähän jäähtyä ja maustetaan lopuksi konjakilla ja purkitetaan.
Kaikissa resepteissä on jokin salainen ainesosa. Tosi kokki jättää sen tietenkin kertomatta, ettei kukaan muu yllä ihan samalle tasolle. Minulla se salainen ainesosa on laadukkaat aineet.
1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 dl kermaa
2 munaa
2 ruokalusikallista konjakkia
Sinappijauhe ja sokeri kannattaa sekoittaa ensin kattilassa, sitten lisätään kerma ja kananmunat ja sekoitetaan niin että tulos on tasaista, notkeaa tahnaa. Tämä kuumennetaan hitaasti kiehuvaksi ja muistetaan sekoittaa koko ajan. Pari minuuttia annetaan kiehua. Sitten kattila pois liedeltä ja annetaan vähän jäähtyä ja maustetaan lopuksi konjakilla ja purkitetaan.
Kaikissa resepteissä on jokin salainen ainesosa. Tosi kokki jättää sen tietenkin kertomatta, ettei kukaan muu yllä ihan samalle tasolle. Minulla se salainen ainesosa on laadukkaat aineet.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Pyhäinpäivä
Tämän aamun herätyskello ei ollut se tavanomainen. Oli vielä pimeää kun heräsimme palohälyttimen kimeään vinkunaan. Kyllä sitä pääseekin äkkiä ylös sängystä tarpeen vaatiessa. Onneksi se oli väärä hälytys. Selvittämättä jäi, miksi se parahti soimaan, mutta ei ollut savunhajua, ei kuumuutta eikä mitään muutakaan poikkeuksellista.
Takaisin sänkyyn unia jatkamaan. Vaikka kroppa oli väsynyt niin sen verran oli hälytys pistänyt veren kiertämään, ettei uni niin vaan tullutkaan takaisin. Mielessä risteili pelko siitä mitä se olisi voinut olla ja kiitollisuus siitä että se ei sitä ollut.
Muutaman levottoman tunnin ja aamiaisen jälkeen lähdin haudoille kynttilöitä viemään. Äidin hauta on tässä varsin lähellä ja sinne menin ensin. Siellä oli aiemmin tuomani lumimarjat vielä hyvissä voinneissa ja lyhdyssä paloi kynttilä. Toivotin äidille sitten vain hyvät pyhät ja lähdin mummun haudalle, joka onkin sitten toisella paikkakunnalla. Sinne minulla oli kanervakin mukanani kynttilän lisäksi.
Perille päästyäni istutin kanervan haudalle ja piti sytyttämäni kynttilä. Olin kuitenkin unohtanut tulitikut kotiin. Onneksi siellä tällaisenä pyhäpäivänä oli muitakin ihmisiä ja sain eräältä rouvalta sytytysapua. Ei se kynttilä kuitenkaan palanut kauaa. Lyhdyssä oli vääränlainen kansi ja liekki tukahtui. Ajattelin kuitenkin, että jätän sen kynttilän sinne jos siihen sitten ensi kerralla toisin oikeanlaisen kannen.
Eikö se tämänpäivän tarkoitus ole muistaa niitä edesmenneitä, ei niinkään se käykö siellä haudalla. Monella se hauta on satojen kilometrien päässä. Nyt illalla kävin uudestaan siellä äidin haudalla ja vein uuden kynttilän sinne lyhtyyn -se aamulla voimissaan ollut kynttilä oli palanut loppuun. Tällä hautausmaalla on myös toisen mummuni ja taatani hauta ja koska sielläkin oli pimeää, laitoin sinnekin kynttilän. Tyttäreni kanssa sitten kiersimme koko hautausmaan ihan vain kauniin tunnelman vuoksi.
Päivä siis alkoi ja päättyi elämän häilyväisyyden mietteissä, siinä välissä oli sitten pätkä sitä tavallista elämää, josta olen hyvin kiitollinen.
Takaisin sänkyyn unia jatkamaan. Vaikka kroppa oli väsynyt niin sen verran oli hälytys pistänyt veren kiertämään, ettei uni niin vaan tullutkaan takaisin. Mielessä risteili pelko siitä mitä se olisi voinut olla ja kiitollisuus siitä että se ei sitä ollut.
Muutaman levottoman tunnin ja aamiaisen jälkeen lähdin haudoille kynttilöitä viemään. Äidin hauta on tässä varsin lähellä ja sinne menin ensin. Siellä oli aiemmin tuomani lumimarjat vielä hyvissä voinneissa ja lyhdyssä paloi kynttilä. Toivotin äidille sitten vain hyvät pyhät ja lähdin mummun haudalle, joka onkin sitten toisella paikkakunnalla. Sinne minulla oli kanervakin mukanani kynttilän lisäksi.
Perille päästyäni istutin kanervan haudalle ja piti sytyttämäni kynttilä. Olin kuitenkin unohtanut tulitikut kotiin. Onneksi siellä tällaisenä pyhäpäivänä oli muitakin ihmisiä ja sain eräältä rouvalta sytytysapua. Ei se kynttilä kuitenkaan palanut kauaa. Lyhdyssä oli vääränlainen kansi ja liekki tukahtui. Ajattelin kuitenkin, että jätän sen kynttilän sinne jos siihen sitten ensi kerralla toisin oikeanlaisen kannen.
Eikö se tämänpäivän tarkoitus ole muistaa niitä edesmenneitä, ei niinkään se käykö siellä haudalla. Monella se hauta on satojen kilometrien päässä. Nyt illalla kävin uudestaan siellä äidin haudalla ja vein uuden kynttilän sinne lyhtyyn -se aamulla voimissaan ollut kynttilä oli palanut loppuun. Tällä hautausmaalla on myös toisen mummuni ja taatani hauta ja koska sielläkin oli pimeää, laitoin sinnekin kynttilän. Tyttäreni kanssa sitten kiersimme koko hautausmaan ihan vain kauniin tunnelman vuoksi.
Päivä siis alkoi ja päättyi elämän häilyväisyyden mietteissä, siinä välissä oli sitten pätkä sitä tavallista elämää, josta olen hyvin kiitollinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)