Pari kirjaa

Luin pari viikkoa sitten Anneli Kannon kirjan Pyöveli. Kirjassa oli minusta kaunis kansi, pahaenteinen nimi ja takakannen teksti ei mitenkään houkuttanut lukemaan. Kirjastossa tätä minulle kuitenkin tarjottiin, johtuen siitä että tämä on historiallinen romaani ja minä kahlaan yleensä kaikki tämän nimikkeen alle tulevat kirjat.

Epäilin, että kirjassa olisi ikäviä kuvauksia pyövelin työstä, noitavainoista, kidutuksista ja sen sellaista. Itseasiassa pidin kirjaa muutaman päivän, ennen kuin edes avasin sen, koska pelkäsin aloittaa. Päätin jo etukäteen että lopetan heti jos alkaa tuntua pahalta. Mieleeni nousi Mika Waltarin Kaarina Maununtytär ja sen hirveät kidutuskuvaukset, jotka tulivat aikoinaan uniinkin vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin. Muuten kyllä sekin oli hyvä kirja, kuten kaikki lukemani Waltarit.

Pyöveliin jäin kuitenkin koukkuun jo ensimmäisen sivun puolivälissä. Aivan loistavaa kerrontaa ja ajan kuvaa. Hyvin inhimillistä ja ihmisläheistä. Tarina vei mukanaan, eikä jäänyt mässäilemään julmuuksilla. Jonkinlaisia julmuuksia kirjassa väkisinkin oli, elettiinhän 1600 lukua ja päähenkilö nyt oli pyöveli. Tarkkaan ajatellen kirjan pyöveli oli huomattavasti inhimillisempi henkilö kuin eräiden muiden ammattikuntien edustajat, vaikka toisin olisi voinut luulla. En kerro tarkemmin, jotta en tekisi juonipaljastuksia. Pari noitaoikeudenkäyntiä selasin läpi ns. pikalukuna, mutta muuten en kirjassa loikkinut. Nämäkin riviloikkaukset tein ihan itsesuojelu syistä, varmuuden vuoksi.

Toinen lukemani kirja oli Mikaela Strömbergin Sophie. Historiallinen romaani, kuinkas muuten. Tämäkin romaani sijoittuu pääasiassa Suomeen kuten Pyövelikin, mutta nyt eletään 1800-lukua. Tämä on elämäkerta, joka perustuu Sophie von Behsen elämään. Sophien elämä ei ollut mitenkään varsinaisesti hauska, mutta kirjailijan tapa kertoa oli jotenkin humoristinen ja kepeä. Tässäkin henkilöt heräsivät elämään inhimillisinä ihmisinä kulkien läpi elämän ruohoniittyjen ja kivikoiden. Kirja alkaa Pietarista, missä Sophien on arvostetun papin esikoistytär ja elää huolettoman hauskaa lapsuutta ja nuoruutta suuressa sisarusparvessa. Pieni tovi tsaarin hovissa ja sitten ollaankin jo Suomessa, syrjäisessä kartanossa ja naimisissa enemmän tai vähemmän tuuliviirin miehen kanssa. 

Ei ehkä kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta suosittelen kyllä tätä lämpimästi. Pidin kovasti kirjailijan tavasta kertoa tämä tarina ja varsinkin kun ajattelee, että se perustuu tositapahtumiin niin se antaa lisäpotkua. Sophie on tutustumisen arvoinen nainen.

Uusittu ilme!

Viime syksynä kun aloitin Takk:ssa Luovien alojen yrittäjä kurssin, niin ihan ensimmäiseksi minua kehoitettiin uusimaan kotisivut. Se ei suinkaan tullut yllätyksenä, vaan olin itsekin jo pidemmän aikaa suunnitellut, että sivut pitäisi uusia. En vaan oikein ollut saanut langan päästä kiinni, että miten ja kuinka.

Syksyllä sitten aloitin siitä, että laitoin asiasta kyselyn naisyrittäjiin ja heti kohta minulla olikin muutama vaihtoehto tekijäksi. Itselleni ei vain auennut, että mitä oikeastaan halusin ja mihin pitäisi keskittyä, rahaakin oli niukasti. Jahkailin kaikkien minulle tulleiden tarjousten välillä ja lopulta valintani loksahti yritykseen, jonka nimi oli numeroita 1702. Yksi ratkaiseva tekijä oli hinta ja toinen se, että heidän jo tekemistään sivuista löytyi yksi, mikä kolahti minulle. Siinä oli video, ja minäkin halusin videon.

Syksy meni, eikä päästy alkuunkaan, johtuen minusta. Minä en edelleenkään oikein ollut selvillä, mitä siinä sivulla pitäisi olla muuta kuin se video, eikä sitäkään ollut olemassa. Mutta sittenhän asiat lähtivät rullaamaan, minä sain ensimmäisen ulkomaan asiakkaani ja kohta toisen ja kolmannen. Minulle avautui aivan toinen maailma ja sitä myöten alkoi vähitellen selkiytyä sekin, mitä siellä sivuilla pitäisi olla. Ei siellä vieläkään ole ihan kaikkea, mitä tavoittelen, kuten kansainvälistä verkkokauppaa, mutta ehkä senkin jonain päivänä saan avattua. Joulunpyhinä tyttäreni kuvasi videon ja kun hän sen sitten sai editoitua, niin olin uudelleen yhteyksissä verkkosivujen tekijään Anu Ruhaseen. Sovimme, että Anu alkaa valmistella sivuja helmikuussa. 

Hiljalleen sivut alkoivat saada hahmoaan, niistä tuli kaksikieliset. Englanninkielisen valikon tekstit annoin käännöstoimiston tehtäväksi varmuuden vuoksi. Käännösfirma on Flextext, tämän yrityksen löysin myös opiskelujeni kautta. Nopeasti hoitui sopuhintaan. Olen myös hyvin tyytyväinen sivuntekijöiden työpanokseen. Minä taisin lähettää sähköpostia rasittavuuteen asti, mutta aina sain asiallisen vastauksen kysymyksiini, myös puhelimitse olimme yhteydessä ja aivan mahtavaa oli, miten kädestäpitäen sain opastuksen sähköpostitilin avaamiseen ja käyttöopastuksen. Lämpimästi voin heitä suositella muillekin.

Ihan nyt vertailun vuoksi laitan tähän kuvan entisiltä kotisivuilta. Tämä oli etusivu. Uusien sivujen etusivulla pyörii nyt video, jossa on myös musiikki. Galleriakin on tyylikkäämpi, verkkokauppaan aukeaa linkki, myös Facebookkiin ja Instagramiin on linkit ja sivuilla on myös yhteydenottolomake. 

Itse olen oikein tyytyväinen uusiin sivuihini. Varmasti tässä vielä tulee mieleen joitakin juttuja, mitä pitää ehkä muuttaa ja toivottavasti saan aikaiseksi paranneltua verkkokaupan sisältöä ja piristäydyttyä täällä blogissakin ja keksin senkin, miten pystyn parhaiten myymään helmiäni myös ulkomaille. Mutta eiköhän nyt ole aika laittaa linkki uusituille sivuilleni. Olkaa hyvät, toivottavasti viihdytte!

http://piaeliina.fi/