maanantai 23. maaliskuuta 2015

Metsässä

Meillä koko talo lämpiää puilla. Vuoden mittaan sitä puuta kuluu kun pannuhuone syö isoa halkoa, leivinuuni vähän pienempiä ja saunanpesä sitten sitä kaikkein pienintä. Tällainen lämmitysratkaisu ei käy ihan kaikille. Ihan peruskysymys on se, että kuinka paljon viettää aikaa kotona. Jos on kovin liikkuvainen, niin tämä on ehkä huono vaihtoehto, ainakin talven kylmimpinä aikoina pitäisi ainakin käydä kotona päivittäin. Tai sitten pitää olla joku vaihtoehtovipu siellä pannuhuoneessa, että lämmitys onnistuu myös jollain muulla tavalla. Meillä tämä on toiminut jo yli kymmenen vuotta, meillä on aina joku kotona.


Pitää tietysti olla hiukan sitä metsääkin, mistä sen puun hakee. Ja ennen kaikkea pitää tykätä tästä puutouhusta. Siinä on monta vaihetta kun se metsässä kasvava puu on siirtynyt omalle tontille polttopuuksi. Ensin mennään metsään ja kaadetaan niitä puita, sitten ne pitää karsia ja siirtää tienvarteen, mistä ne kuljetetaan sitten puuntekopaikalle. Meillä on sellainen klapikone, johon rungot syötetään ja kone halkaisee ja katkoo rungot. Toisesta päästä sitten tulee liukuhihnaa myöten valmista polttopuuta. Vaikka onkin tämä työtä helpottava kone, niin jonkun pitää työntää niitä runkoja koneeseen ja jonkun olla siellä toisessa päässä pinoamassa ne puut. Sitten odotellaan että kevään tuulet ja kesän aurinko ne kuivaavat ja vasta sitten niitä voi pistää pesään palamaan.


Perheen miehet ovat jo talvella niitä puita siellä metsässä käyneet kaatamassa ja karsimassa. Viime viikolla mieheni kävi siellä jo auraamassa metsätien ja pohjustamassa muutenkin hommaa ja viikonloppuna sitten vietimme pitkän päivän puunkeräys hommissa. Tai mies keräsi ja minä pidin nuotioita yllä ja valmistin siinä päivän ateriat. Keli oli aivan loistava, maa oli jäässä, lunta oli vähän ja sekin vähän oli jäätynyt niin kovaksi ettei siihen jalka uponnut.


Nuotiota varten mieheni sahasi pari pystykuivaa puuta pätkiksi ja hävisi sitten kuulumattomiin metsätraktorillaan. Minä sytyttelin nuotion ja laitoin metsäkeittiöni kuntoon. Ruokatarpeet oli tuotu mukana kuten pari taitettavaa istuinta ja lampaankarva, jonka sai laittaa siihen istuimen päälle. Minun päiväni kului mukavasti siinä nuotion ääressä ja välillä tein pieniä retkiä pidemmälle metsään. Aika monta kilometriä tuli siinä päivän aikana kuitenkin metsässä kierreltyä. Minun puhelimeeni on asennettu Sports tracker ja  laitoin sen aina päälle kun lähdin liikkeelle nuotiopaikalta. Siitä näkyi kätevästi, missä kuljin ja kuljettu matka. Metsä on minulle kyllä sen verran tuttu, että en varsinaisesti epäillyt eksyväni. mutta oli mukava tietää, että saaatoin puhelimesta tarkistaa missä menin.


Kotiin lähdimme vasta lähenpänä hämärän tuloa. Tämä oli vasta ensimmäinen reissu tänä keväänä ja näitä on nyt sitten luvassa vielä useampia, ei niitä puita sieltä ihan hetkessä kerätäkään. Minä kuitenkin viihdyn näillä metsäretkillä ja kyllä se ruokakin siinä ulkona nuotion kupeessa paremmalta maistuu kuin keittiössä. Minulla on myös maalauslaukkuni mukana, joten eiköhän sitä taas jokunen akvarellikin tule syntymään.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Messuilua ja kevätpuuhia

Ihanaa auringonpaistetta meille suotu viimeaikoina! Olen ollut varsin energinen, mietinkin että osaltaan voi tietysti johtua siitä, että sain olla viikon lomalla Espanjassa ja sitten toisaalta nämä kevättä enteilevät, pitenevät päivät. Lunta on kyllä vielä melkoisia kasoja ja siinä, missä ei ole lunta on kuraa, mutta se ei ole haitannut tahtia.


Viime viikollahan nämä aurinkoiset päivät alkoivat ja minä ryhdyin heti pyykinpesuun. Ulkona kuivuneiden pyykkien tuoksulle saa hakea vertaa. Ihana mennä nukkumaan ulkona kevättuulessa kuivuneiden lakanoiden väliin. Meillä on pesukone tehnyt töitä viimeisen viikon aikana oikein urakalla.
Toinen asia, mikä nousee pintaan tämän kevättä enteilevän auringonpaisteen myötä ovat ikkunat. Olenkin tässä erittäin tyytyväinen itseeni, sillä nyt on kaikki ikkunat pesty ja olen vaihtanut verhotkin lähes kaikkiin ikkunoihin. Tietenkin ne verhot nyt on myös pesty ja kuivatettu ulkona, kuten lähes kaikki mitä vaan olen irti saanut ja voinut pesukoneeseen laittaa.


Viikonloppuna en pessyt pyykkiä, enkä ikkunoita sillä olin Lahdessa Helmimessuilla. Oli mukava viikonloppu. Tampereelta sain mukaani vanhemman tyttäreni vävykokelaan kanssa, ei tarvinnut yksin ajaa. Lahdessa majoituimme tätini luokse ja koska porukassa oli useampikin muusikko, niin varsin musiikkipainotteiseksihan ne illat menivät, päivät sitten messuilin. Messuilla oli hiljaisempaa kuin viime vuonna, mutta mukavasti minulla ainakin asiakkaita oli. Muutenkin oli mukavaa sillä pöytäni oli Thuja design:n ja Design Mimin välissä, molemmat minulle ennestään tuttuja ja mukavia naisia. Tein myös itselleni hankinnan, sillä ostin Thujalta sellaisen patterikäyttöisen helmen reikien puhdistajan. Olen sitä jo käytännössäkin kokeillut ja hyväksi havainnut.


Helmiä olen tietysti myös tehnyt ja hiukan jo sielu halajaa puutarha hommiinkin. Leikkasin vähän omenapuita ja toin muutamia oksia sisälle maljakkoon, toiveenani saada niihin omenankukat puhkeamaan. Olen myös ostanut hiukan siemeniä ja pelakuusta olen laittanut pistokkaat, sekä tuonut kellarissa talven majailleen jalohortensian autotalliin, missä sille onkin kasvanut jo ensimmäiset vihreät lehdet.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Se tuote

Aiemmin talvella kerroin, että tässä koulutuksessa, mikä minulla nyt on meneillään, jokaisen piti kehittää joku uusi tuote tai ainakin uudistaa joku osa yrityksessään. Minä kehittelin sitä tuotetta ja nyt olen edennyt jo sen verran pitkälle, että olen saanut jo myynninkin käyntiin. 
Tuote itsessään ei ole mikään uutuus, se on avain/IDkorttinauha. Koska minun päätuotteeni ovat käsityönä tehdyt helmet, niin nauhassa tietenkin käytetään niitä ja sitä myöten se ei enää ole pelkkä nauha vaan koru, jolla on hyötykäyttö. Tässä minun tuotteessani on ideana se, että jokainen voi itse luoda sen oman nauhansa. Olen laatinut kuvalliset ohjeet, joiden avulla koru on helppo koota ja mitään työkaluja ei tarvita. Paketti sisältää ohjeen, tarvittavat osat ja helmet.




Minut voi nyt tilata esim. työpaikalle, minne tulen helmieni kanssa ja jokainen voi sitten itse valita koko kokoelmasta itselleen mieluiset helmet. Sitten voidaan pitää pieni luova korunkoonti hetki ja jokainen voi ohjeen ja minun avustuksellani koota korunsa. Toki voin koota sen kokonaankin, mutta olen tässä jo huomannut, kuinka innostavaa on kun sen voi jokainen tehdä itse. Sellainenkin, joka sanoo alkajaisiksi, että minä en osaa, enkä halua näperrellä huomaakin innostuvansa ja löytää sittenkin itsestään kädentaitoja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. On ollut hieno nähdä, kuinka se omin käsin koottu koru nostetaan kaulalle ja siihen ollaan tyytyväisiä. Ja millaisia koruja sitä onkaan koottu! Aivan ihania, jokaisella on oma värisilmänsä ja ajatuksensa helmien asettelusta. On mukava nähdä, kuinka helmet, jotka minä olen rakkaudella tehnyt tulevat sieltä massasta esiin ja saavat uuden elämän jonkun toisen käsissä muuttuen koruksi, jolla on vielä hyötykäyttökin.

Sen verran projektini on vielä kesken, että puuttuu se varsinainen pakkaus. Sitten kun saan sen pakkauksen aikaiseksi, niin tästä voi tehdä valmiita paketteja, jonka voi ostaa nopsasti, vaikka lahjaksi itselle tai ystävälle. Mutta enemmän pidän kyllä tästä ajatuksesta, että jokainen voi kuitenkin valita ne omat helmensä koko valikoimasta, silloin siitä lopputuloksesta tulee varmuudella jokaisen itsensä näköinen ja yhdistelmä mahdollisuuksia on valtavasti. Itse en niitä parhaita kuitenkaan keksisi. Sitä paitsi, minusta on niin kiva nähdä asiakkaiden kasvoilla sitä onnistumisen iloa.


Korun koontiin ei mene kauan aikaa ja sitä paitsi tämä on myös sosiaalista toimintaa ja kun työporukalla yhdessä tehdään, niin se myös lisää sitä me henkeä ja yhteen kuuluvuutta. Jokaisen koru on kuitenkin yksilö käsityönä tehtyjen helmien ja sen jokaisen oman näkemyksen vuoksi. Lisäksi minun työni on yleisesti ottaen yksinäistä puurtamista, niin on todella mukava päästä itsekin aina välillä ns. ihmisten ilmoille. 
Jos kiinnostuit niin minun yhteystietoni löytyvät täältä *klik*.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Lomalla

Viime viikon tiistain säätilaa voi kuvata sanoilla sumuinen, loskainen, kolea ja märkä. Siitä kelistä astuin lentokoneeseen tyttäreni kanssa ja lensimme Malagaan. Oli yö kun saavuimme perille ja loskasta, sumusta ja märkyydestä ei ollut tietoakaan. Taksi vei meidät Fuengirolaan, missä majoituimme isäni luokse, joka oli sieltä loma-ajakseen vuokrannut asunnon.


Olin päättänyt yrittää selvitä joka tilanteesta ainakin aluksi espanjalla, aloitin heti taksikuskista. Hyvin ymmärsimme toisiamme. Olin espanjan oppitunneilla tullut siihen käsitykseen, että kuullun ymmärtämiseni on kehnoa, mutta ilmeisesti se ei olekaan. Johtuu varmaan osittain siitä, että todellisessa tilanteessa näkee puhujan kasvot, voi käyttää myös käsiä ja näkee ympäristön. Nauhalta kuulee vain äänen.


Aurinko paistoi meille joka päivä. Pari ensimmäistä päivää olivat kovin tuulisia. Toisena päivänä matkasimme junalla Benalmadenaan tarkoituksena mennä näköalahissillä ylös vuorille, mutta kovan tuulen vuoksi hissi ei kulkenut. Ehkä se oli ihan hyvä, minullahan on tuo korkeanpaikan kammo. Muuten tuulesta ei ollut haittaa.


Isän asunnosta oli näkymä Sohailin linnoitukseen. Sen yhdessä tornissa liehui Espanjan lippu, mutta yhden erittäin tuulisen yön jälkeen lippu oli kadonnut. Historiasta kiinnostuneena linnoituksessa oli tietysti pakko käydä, valitettavasti portti sisäpihalle oli kiinni, mutta googalsin tietoja linnoituksesta ja ulkoa kiertäenkin se oli vaikuttava. Linna on rakennettu alunperin jo 965. Se on olut stratekisesti merkittävällä paikalla joen suussa, meren rannalla. Linnaa on laajennettu ja muuteltu aikojen saatossa kunkin hallitsijansa tarpeiden mukaisesti. Googlaa Castillo Sohail, niin tietoa löytyy.


Tyttäreni intresseissä olivat ostokset. Niinpä kiertelimme myös kauppoja ja hän vietti yhden puolipäivää suuressa kauppakeskuksessa. Hintataso oli päällisinpuolin edullisempi kuin Suomessa ja löytyi myös paljon alennusmyyntejä, olihan siellä talvikausi päättymässä. Minäkin ostin pari neuletta ja viuhkan.


Meillä oli siellä muitakin tuttuja kuin isäni ja heidän kanssaan oli mukava kierrellä. Tytöt kävivät myös kiertämässä eläintarhassa. Se oli kyllä hintaansa nähden nopea kierros, ja krokotiili, jonka takia sinne ainakin tyttäreni halusi oli vaan köllötellyt paikoillaan. Mutta ihan siisti pieni eläintarha keskellä kaupunkia.


Yhtenä päivänä yksi ystäväni vei meidät ajelulle Marbellaan, missä kävimme vanhassa kaupungissa, katedraalissa ja puistossa, joka oli täynnä Savador Dalin patsaita. Katedraalissa oli messu alkamassa, enkä kehdannut ottaa yhtään kuvaa, mutta kyllä se oli kaunis. Samalla reissulla ajelimme myös vuorille katsomaan Ojen kylää. Se oli pieni valkoinen kylä ja sielläkin oli pieni kaunis kirkko. Kävimme myös katsomassa yhtä golffaajien paratiisia. Upeita taloja, kaunista maisemaa ja kumpuilevaa golfmaastoa.


Kävimme myös Puerto Banuksessa, joka on Marbellan kyljessä oleva satama. Siellä sitä oli jahti poikineen. Toinen toistaan isompia ja komeampia huviveneitä, autot porscheja, lamborghineja ja hummereita, ja kauppojen ikkunoissa luki Dolce&Gabbana, Luis Vuiton, Dior, Versace jne. Täällä löytyi myös ravintoloita, joissa ei paljon asiakkaita istunut, mutta hinnat olivatkin kyllä sitä luokkaa, että en ihmetellyt. Me löysimme kuitenkin ravintolan nimeltä Picasso, joka oli melko täynnä, mutta meille löytyi vielä pöytä. Otimme kaikki erilaiset salaatit ja täytyy myöntää, että taisi olla paras kreikkalainen salaatti jonka olen syönyt. Valtavan suuri annos jossa kokonainen, uskomattoman hyvänmakuinen juusto päällä. Myös leipä oli parempaa kuin hyvää. Tänne ravintolaan kehittyi myös melko pitkä jono odottamaan sisäänpääsyä. Ilmeisesti hyvä ruoka ja kohtuullinen hintataso kohtasivat sopivalla tavalla.


Fuengirolan rantakadun varressa oli myös sellainen paikka, missä sai ottaa jaloille kalakylvyn, Fish Spa. Pieni allas, jossa oli pieniä kaloja, jotka sitten tulivat pupsuttamaan jaloista kaiken kuolleen ihosolukon. Erittäin kutittava kokemus, mutta silti varsin miellyttävä ja todellakin ihoa silittävä vaikutus.


Kaiken kaikkiaan nautin suunnattomasti auringon lämmöstä, merestä, kävelystä rantahietikolla, kahvista, hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta, kiertelystä kaupungilla ja istuskeluista katukahviloissa. Perillä olimme viisi kokonaista päivää ja ne jäivät mieleen hyvinä päivinä.