keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uuden vuoden kynnyksellä

Ei ole enää kovin montaa tuntia jäljellä tätä vuotta. Mietin, että mitä tästä vuodesta on jäänyt käteen, kuinka se on tullut elettyä. Noin henkilökohtaisesti tässä vuodessa ei ollut mitään dramaattista. Onneksi. Ei tullut käytyä missään ulkomaillakaan. Kesällä pientä kotimaan matkailua ja paljon puutarhanhoitoa. Syksypuoli on pitänyt sisällään paljon opiskelua, mikä on ollut varsin antoisaa ja mukavaakin. Tämä vuosi on myös tuonut uusia ihmisiä elämääni, lähinnä Käsityökorttelin ja opiskelun kautta.
Tyynesti voin siis päättää tämän vuoden ja aloittaa avoimin mielin uuden. Mielenkiinnolla odotankin mitä se tuo tullessaan. Mitään uudenvuoden lupauksia en aio tehdä, en ole niitä koskaan tehnyt. Sen sijaan minulla on kyllä toiveita ja haaveita ensi vuotta ajatellen ja pyrin sitten niitä parhaani mukaan toteuttamaan. 
Toivon saavani tämän kouluni myötä yritykseni toimimaan paremmin, että saisin sieltä joskus itselleni  palkkaakin nostettua. Kun saisin palkkaa, pystyisin sitten kustantamaan itseni ulkomaille silloin tällöin ja hyödyntämään sitä myöten näitä kieliopintojani ja myös parantamaan kielitaitoani. Paremmalla kielitaidolla sitten taas voi saada uusia ihmissuhteita ja kenties työkuvioitakin ja voisi osallistua ulkomailla järjestettäviin koulutuksiin koskien helmenteon hienouksia ja tekniikoita. Pääsisin kehittämään ammattitaitoani. Toivoisin myös aikani riittävän siihen, että voin kohentaa pianonsoittotaitoani. 
Nämä kaikki toiveet ovat niitä, joiden toteutumiseen pystyn itse vaikuttamaan, niiden todeksi tuleminen riippuu siis pitkälti minun omista toimistani. Jotta pystyn toimimaan, minun pitää pysyä terveenä, luonnon tasapainossa ja maailmassa pitää olla rauha. Siinä ne ovatkin ne tärkeimmät toiveeni tulevalle vuodelle.


OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!
HAPPY NEW YEAR!
BONNE ANNÉE!
FELIZ AÑO NUEVO!
GOTT NYT ÅR!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Näin meillä tänä jouluna

Alkaa tämä vuosi vedellä viimeisiään. Oli ihana yllätys saada kuitenkin valkoinen joulu, vaikka vielä talvipäivän seisauksena ei siltä tuntunut. Sinä päivänä meille tuotiin kuusi, eikä sen mukana tullut hippustakaan lunta sisälle. Joulu sujui muutenkin mallikkaasti, aattona meillä soi piano, syötiin, saunottiin ja pelattiin scrablea. Mukavaa yhdessäoloa.


Joulupöytä oli varsin erinäköinen kuin jouluna yleensä, varsinaista jouluruokaa oli vain kinkku ja liinakin jäi laittamatta. Joka vuosi laatikoita jää lojumaan jääkaappiin, kun kaikki ottavat niitä lusikallisen tai kaksi. Pitää olla pöydässä ja pitää ottaa, mutta kovin paljon kukaan ei tykkää ja jos tykkää, niin vatsa ei kestä. Päätin siis olla tekemättä, paistoin vaan kinkun ja tein sinapin, lohta uunissa, perunoita, kastike kinkunliemestä ja runsaasti erilaisia salaattiaineksia. Kaikki maittoi kaikille, kukaan jäänyt nälkäiseksi eikä tarvinnut miettiä minne ne laatikonloput saa tungettua.
Jälkiruuaksi ja loppujoulun naposteltavaksi oli joulutorttuja, pipareita, suklaata, pähkinöitä, kuivattuja taateleita, banaanilastuja, aprikooseja, rusinoita, toffeeta ja suklaakakku.
Joulupäivällinen syötiinkin sitten isäni luona ja siellä oli tarjolla sitä perinteisempääkin jouluruokaa. Pidän tosi paljon sellaisesta mäti-smetana-sipuli seoksesta, mutta jos teen sitä kotona saan yksin syödä kaiken, joten sitäkään en tänä jouluna tehnyt, mutta sitä onneksi löytyi isän joulupöydästä. Kaikin puolin onnistunut joulu!



tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulutarina

Tänäkään vuonna en lähetellyt joulukortteja, vaan minun joulukorttini tulee tässä joulutarinan muodossa.
Toivotan nyt teille kaikille  OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUA! 



Nunnu katseli ikkunasta, kuinka lumihiutaleet leijuivat hiljalleen maahan. Hämärä oli laskeutunut ja talvinen maisema muuttunut kuulaan siniseksi. Kohta ulkona olisi aivan pimeää. Nunnu hyppäsi huopikkaisiinsa, sujautti ulkotamineet päällensä ja pujahti ovesta ulos. Pakkanen kipristi nenänpäätä ja sai posket punottamaan. Nunnu kaivoi taskustaan tulitikut ja alkoi sytyttämään kynttilöitä pihan jäälyhtyihin. Nyt ei kukaan menisi pimeässä Nunnun pirtin ohi huomaamatta.
Nunnu nimittäin odotti vierasta. Tai ei se kukaan vieras ollut, vaan aivan tuttu tonttupoika. Nunnu oli melko varma, että tänä iltana Pyry tulisi. Nunnu oli antanut monta selvää vihjettä, että Pyryn vierailu olisi enemmän kuin mieluinen. Ihan suoraan Nunnu ei ollut kehdannut kutsua esittää, mutta luulisi Pyryn nyt ymmärtävän pienemmästäkin. Olihan Nunnu sentään katsonut Pyryä pitkään ja kertonut kuinka lähellä Pyryn verstasta Nunnun pirtti oli. Varmuuden vuoksi Nunnu oli vielä vihjannut, kuinka olisi mukava kun joskus, vaikka aatonaattona, olisi seuraa iltateellä. Ei sitä sen suoremmin voinut sanoa, Nunnu tuumi.

Pyry puuhaili verstaassaan tuolinjalkojen kimpussa. Tilaus oli tullut Joulupukin toimistosta. Tonttu Mukkelis oli kaatunut Joulupukin jalkarahin päälle ja koska Mukkelis on aika massiivinen tonttu, oli jakkarasta yksi jalka katkennut. Siihen piti saada uusi jalka pikimmiten, sillä kohta alkaisi Joulupukin jouluvapaa ja silloin hän haluaisi lepuuttaa aattona väsähtäneitä jalkojaan. Mukkelis oli viivyttelemättä rientänyt Pyryn verstaalle tuoli kainalossaan, törmännyt postilaatikkoon, levittänyt kaikki siinä olleet kirjeet pitkin pihaa ja liukastunut lopulta kynnyksellä, sillä seurauksella, että nyt hän istui Pyryn tuvassa jalka sidottuna ja ehdottoman liikkumiskiellon saaneena. 
Pyry toivoi saavansa tuolin kuntoon ja Mukkeliksen ulos pirtistään. Mikään, mikä oli viiden metrin säteellä Mukkeliksesta ei ollut turvassa. Sitäpaitsi Pyryllä oli suunnitelmia tälle illalle. Hän oli melko varma, että jos tänään menisi yhden tietyn pirtin ohi ja siellä palaisi valo tuvassa, hän rohkenisi mennä ovelle ja koputtaa. Melko varma hän oli siitäkin, että jos joku tulisi avaamaan, niin hän astuisi rohkeasti sisälle. Sen pidemmälle Pyry ei rohjennut asiaa miettiä.

Pyryä kiukutti, miksi Mukkeliksen juuri hänen kynnyksellään piti nilkkansa venäyttää ja miksi ensiaputontut olivat määränneet Mukkeliksen liikkumiskieltoon juuri hänen pirttiinsä! Tai kyllä hän sen arvasi. Kukaan ei halunnut Mukkeliksen liikkuvan vapaalla jalalla juuri kiireiseen aikaan. Mukkelis aiheutti aina lisää kiirettä. Ei hän sitä tarkoituksella tehnyt, niin vaan aina tapahtui. Tässä oli nyt hyvä tilaisuus saada Mukkelis pois jaloista edes näiksi viimeisiksi kiireisiksi päiviksi, mutta Pyry olisi toivonut että Mukkelis olisi poissa tieltä jossain muualla kuin hänen pirtissään.
Mukkelis halusi iltapalaa ja aikoi nousta tuolistaan. Pyry kiirehti äkkiä estämään ja sai viimetipassa Mukkeliksen rojahtamaan takaisin tuoliin, vain kissa kiljaisi pahasti kun sen häntä jäi Mukkeliksen varpaiden alle. 
Pyry meni ruokakomerolle ja mietti miten pääsisi livahtamaan, häntä pelotti jättää Mukkelis yksin tupaansa. Voisi sanoa, että rahi piti viedä heti, mutta se ei ollut lainkaan totta, sillä rahia tarvittiin vasta joulupäivänä. Pyry kokosi tarjottimelle muhkean iltapalan ja kiikutti sen pöydälle Mukkeliksen tuolin viereen. No tietenkin Mukkelis kääntyi ottamaan voileipää ja kaatoi samalla mehukannun, joka putosi lattialle ja halkesi. Se oli Pyryn lempikannu ja lisäksi ainoa.
Pyry aikoi juuri alkaa sättimään Mukkelista, kun hän saikin loistoidean. Tämähän ratkaisi kaikki hänen tämän illan ongelmansa. Nyt Pyryn olisi lähdettävä hakemaan uutta kannua ja hän tiesi heti, mistä sen hakisi. Pyry työnsi voileipäkasan Mukkeliksen syliin, heitti takin niskaansa, huopikkaat jalkaansa ja ryntäsi ulos.

Nunnu katseli kuinka pakkanen teki kukkia ikkunaan ja odotti. Sitten joku juoksi pihan yli ja kohta jo oveen koputettiin. Nunnu juoksi posket punoittaen ovelle ja siellä oli Pyry. Silmät loistaen Nunnun johdatti Pyryn sisälle. Pyry heilutteli kädessään mehukannun puolikkaita ja alkoi kertoa Nunnulle iltansa tapahtumista. Nunnu vähän kauhistui, kun ymmärsi Mukkeliksen juuri nyt olevan aivan yksin Pyryn luona. Siltä seisomalta hänkin puki ulkovaatteet, haki keramiikkapajastaan uuden mehukannun, uunin reunalta vasta leipomansa hedelmäkäkun, kaappasi Pyryn käsikynkkäänsä ja lähti kohti Pyryn verstasta.
Sillävälin Mukkelis oli syönyt leipänsä ja suunnitteli juuri lähtevänsä hakemaan vettä palan paineeksi. Onneksi Nunnu ja Pyry astuivat tupaan juuri silloin ja Mukkelis perui aikeensa. Nunnu teki uuteen kannuun mehua, kaatoi sen peltimukiin ja ojensi Mukkelikselle. Ihailevin silmin Pyry katsoi Nunnun hymyilevää suuta ja punaisia poskia. Pyry pyysi Nunnua jäämään iltateelle heidän kanssaan ja kuuntelemaan tonttulan yöradiota, olihan Nunnu tuonut kakunkin tullessaan.
Niin sujui ystävysten ilta rattoisasti, Mukkelis ei hajottanut mitään ja Nunnu ja Pyry tiesivät jonkin uuden alkaneen. Tästälähin ei enää olisi yksinäisiä iltoja.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Ayurveda

Tämä joulukuu on ollut aika hektistä. On ollut Tallipihaa, koulua, tapahtumia, tilaustöitä ja sen päälle olen murehtinut muutaman ystäväni huonoa terveydentilaa ja nuorimmaisen murrosiän murheita. Huomasin olevani hieman stressaantunut kun vatsa on alkanut ärtyillä -oma tekemäni diagnoosi on ärtynyt paksusuoli- ja myös kaikki jouluvalmistelut ovat olleet tekemättä. 
Kun lopulta koko kroppa alkoi tuntua kireältä ja vatsaa poltti, niin päätin tilata itselleni joululahjaksi hieronnan. Ensin ajattelin kuumakivihoitoa, jossa olen jo pariin kertaan käynyt ja hyväksi sen havainnut. Siitä kerroin aiemmin täällä *klik*. Otin yhteyttä Elinaan ja kysäisin aikoja ja hän ehdotti Auyrveda hoitoa, jota hän on juuri opiskellut. Varasin sinne ajan torstaiksi. Koko alkuviikon oikein odotin pääseväni Elinan käsittelyyn, jotta pääsisin tästä kireydestäni. Elina kertoi, että hoidossa käytetään öljyjä ja että hoidon jälkeen iho ja hiukset jäävät öljyisiksi. Pukeuduin siis sen mukaan, enkä suunnitellut kauppareissua samaan yhteyteen. 


Hoito aloitettiin istualtaan. Minulla oli ylävartalo paljaana ja etupuolta lämmitti kevyt peitto, saattoi se olla pyyhekin, en kiinnittänyt huomiota. Hieronta aloitettiin niska-hartiaseudulta ja siinä käytiin myös selkärankaa alhaalta ylös. Vaikea sanoa, mitä siinä tapahtui, mutta hyvältä se tuntui, vaikka siinä kyllä huomasin kuinka kireänä kaikki lihakset olivat. Sitten kävin selinmakuulle hoitopöydälle ja sain lämpimän peiton ylleni, tästä olen varma että se oli peitto.
Sitten Elina haki kasvoista marmapisteitä. En tiedä mitä nämä salaperäiset pisteet ovat, mutta kyllä se tuntui paljon kokonaisvaltaisemmin kuin niissä pisteissä. Tämä kasvojen hieronta oli todella rentouttavaa ja nautinnollista. Tässä hierottiin myös koko pää, ja kun nyt oikein tarkasti mietin niin sitä päätä hierottiin jo siellä alussa kun vielä istuin. Jalat olivat myös paljaat ja heti silloin alussa myös jalkapohjiin oli levitetty öljy ja nyt tässä maatessani myös jalkapohjista paineltiin näitä marmapisteitä. Sekin tuntui todella miellyttävältä ja jaloista levisi lämpö koko kroppaan. Taisin siinä hoitopöydällä kyllä hetkeksi nukahtaakin.
Kun hoito sitten loppui olin kyllä niin unohtanut maailman murheet ja kaikkinainen kireys oli tiessään. Olo oli rento ja mieli taas positiivinen. Elina antoi lasin vettä ja hetken siinä juttelimme. Annoin itselleni mielessäni uudenvuoden lahjan ja se on sitten se kokovartalon Auyrveda hoito. Elinan energiahoitoihin löytyy linkki tästä *klik*. Suosittelen kyllä lämpimästi!
Kotiin tullessa olin valtavan energinen ja hyvällä tuulella. Kotimatkalla tuli kyllä mieleen, että toivottavasti en joudu kasvokkain kenenkään kanssa. Hiukset nimittäin olivat aika järkyttävä näky, öljyttyinä juuresta latvaan. Ensi kerralla otan pipon mukaan. 
Niin sitten sain aloitettua omat jouluvalmistelunikin. Minun jouluni alkaa siitä kun saan tehtyä piparkakkutalon ja aseteltua sen tonttuineen omalle paikalleen. Olin jo pari päivää aiemmin tehnyt taikinan ja paistanut ne osat, mutta nyt kokosin ja koristelin ison ja pienen tonttutalon. Piparkakkutaikinan ohje löytyy täältä *klik*.


Piparkakkutalo on joka vuosi uusi, mutta siellä asuvat aina samat tontut, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta lähtien. Muut asukkaat ovat sinne ilmestyneet pikkuhiljaa, kuka mistäkin. Lumiukko, possut, kissat ja lehmät ovat minun lasista lampputekniikalla tekemiäni. Tähti on koottu pienistä helmistä ja sen ohje löytyy täältä *klik*. Tässä kuvassa on itseasiassa tuolta ohjeesta löytyvän tähden keskusta, eli ohjetta voi hyödyntää näinkin.
Oikein mukavaa joulun odotusta toivon kaikille!


maanantai 15. joulukuuta 2014

Näen punaista

Punainen on sitten hankala väri. Ainakin helmiä tehdessä. Ensinnäkin näitä helmentekoon tarkoitettuja lasitankoja on punaisen eri sävyissä tarjolla lukuisia eri mahdollisuuksia. Kaikki näyttävät hyviltä kun niitä malleja tästä tietokoneen ruudulta katsoo, vaan kokemus on opettanut, että ei kannata suinpäin heti tilata jotain uutuutta, vaikka kuinka hyvältä näyttää ja värin nimikin olisi mansikka. Se tanko ei nimittäin välttämättä näytä enää yhtään siltä kuin kuvassa, perille saapuessaan.
Minulla on iso valikoima ruskeita laseja, johtuen siitä että olen tilannut useamman kerran tummanpunaista. Se vaan ei olekaan mitään punaista vaan selvästi ruskeaa. Ehkä hieman punaiseen taittuvaa ruskeaa, mutta ei missään nimessä sitä, miksi minä punaisen miellän. Asia ei varmaan harmittaisi, jos sattuisin pitämään ruskeasta, mutta kun se on niitä värejä, joita en juurikaan käytä. Ainakaan nämä kyseiset sävyt eivät mitenkään iske. Voi tietysti osittain johtua siitäkin, että ovat tuottaneet pettymyksen heti paketista avattaessa, kun olen niistä sitä punaista odottanut.


Toinen hankaluus punaisessa ilmenee heti kun sitä alkaa käyttää, eli se kuumenee. Punaiset kukat mustalla pohjalla ovat sellainen haave. Olen joskus tehnytkin ja ainakin kerran oikein hyvin mielestäni onnistunutkin. Se on tosi pieni onnistumisprosentti siihen nähden kuinka monta kertaa olen niitä yrittänyt tehdä. Siinä käy nimittäin niin, että ollessaan kuumaa se musta on punaista ja samoin on se punainen. Siinä saa sitten arvuutella, että missä se kuvio on menossa ja tehdä kaikenlaisia temppuja, jotta pystyisi näkemään, tai edes päättelemään missä mennään. Ja kaiken huipuksi sitten tulee käyttäneeksi jotain sellaista punaista, joka ei enää jäähdyttyään olekaan sitä samaa sävyä kuin, miltä se siinä kylmänä tankona ollessaan näytti.


Sitten on vielä nuo suojalasit, joiden tarkoitus on taittaa siinä liekissä paljaalla silmällä näkyvä keltainen pois. Kun liekkiä katsoo suojalasien läpi, niin se on kokonaan sininen ja kuuma helmi näkyy selvästi. Mutta myös kaikki kylmät tangot siinä työpöydällä muuttavat hieman väriään, erityisesti ne punaiset. Sitä ottaa helposti oranssin, vaikka luulee ottavansa punaisen. Tässä kohtaa pieni siivooja sisälläni toteaa, että kannattaisi pitää työpöytä siistinä ja käsillä aina vain ne lasit, joita aikoo käyttää. Se on tietysti tavoite, mutta käytännössä siihen pöydälle kertyy niitä lasitankoja ja stringejä miten sattuu.
Sekin on harmittavaa, että sitä ei tiedä kuinka se helmi on onnistunut, ennen kuin sen seuraavana päivänä uunista ottaa jäähtyneenä. Sitten siellä on yksi hyvä, mutta sitä ei olekaan tullut pistäneeksi minnekkään ylös, mitä tankoja on juuri sitä helmeä tehdessään käyttänyt. Sitä aina luulee muistavansa ja mahdollisesti laittaa itselleen jonkin viitteen, mutta seuravana päivänä kyseinen viite on ihan hepreaa.



Punainen ongelma jatkuu vielä kun saa sen yhden kauniin tehtyä ja sitten haluaa ikuistaa sen itseään varten valokuvaan, ennen kuin lähettää sen maailmalle. Eihän se kamera silloin suostu sitä mitenkään oikeassa sävyssä tallentamaan. Sellaista valaistusta ei vaan löydy, missä se sävy olisi oikein ja kun koitan käyttää jotain kuvankäsittelyä, niin sitten muuttuvat kaikki muutkin sävyt ja kuvasta tulee aivan kummallinen.
Erityisen hassua tässä nyt on se, että etsiessäni kuva-arkistostani niitä onnistuneita punaisia, löysin näinkin monta. Ehkä se johtuu, siitä että joulu on tulossa, sillä vielä eilen tämä viimeisinkin kuva, jossa on toissapäivänä tekemäni pienet korvis helmet, näytti ihan vääränlaiselta. Jouluntaikaa tai sitten iltahämy antaa nyt uudet sävyt punaisille.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Instagramia ja reippailua

Marraskuun kelit jatkuvat vaan, vaikka ollaan jo joulukuun puolella. Viimeaikaisia huonoja yöuniani syytän hapen puutteesta. Tämä märkyys-kylmyys-pimeys yhdistelmä haittaa melkoisesti ulkoilua. Tänään kuitenkin päätin korjata tilanteen heti aamiaisen jälkeen ja lähdin maastoon. Samalla päätin vähän testailla uutta älypuhelintani ja instagramia. 


Puhelimen ostin viime viikolla ja se on Samsung galaxy express 2 . Tämä oli se halvempi versio ja otin sen koska arvelin sen riittävän hyvinkin ensimmäiseksi älypuhelimekseni. Älypuhelimenkin ostin vain sen vuoksi, että Izetlen kortinlukijan sai ilmaiseksi viime kuussa ja päätin tarttua siihen tilaisuuteen. Toinen minua kiinnostava seikka älypuhelimessa on Instagram. Sen latasin puhelimeeni eilen ja otin pari testikuvaa. Nyt päätin kokeilla sitä käytännössä. 
Pellonlaidassa kirjauduin sisään Instagramiin ja se sujui varsin näppärästi. Sitten otin tuon ensimmäisen kuvan ja senkin lataaminen ja kuvatekstin kirjoittaminen sujui tosi kätevästi. Sitten puhelin taskuun ja jatkoin matkaani metsän uumeniin. Metsässä oli varsin hämärää. Johtui pilvisestä ja sateentuhjuisesta kelistä, sekä siitä että olin liikkeellä jo ennen puoltapäivää.


Keli ei kyllä haitannut muuten ollenkaan, minä olin asianmukaisesti pukeutunut ja metsä on niin energisoiva ympäristö, että sinne kyllä pitäisi mennä päivittäin keleistä huolimatta. Nytkin sain ihan konkreettisen palkinnon vaelluksestani. Löysin suppiksia. Niitä oli kyllä paljon enemmän kuin nuo kuvassa näkyvät, mitkä poimin, mutta koska minulla ei ollut mitään mihin olisin niitä kerännyt, en voinut ottaa muuta kuin mitä taskuihin mahtui.


Kaksi tuntia siellä kiertelin ja kuljin läpi hakkuuaukon, mäntykankaalla, metsätiellä ja tällaisessa korpimetsässäkin. Tästä viimeisestä kuvasta näkyy hyvin kuinka hämärää siellä paikoitellen oli.
Instagram osoittautui oikein näppäräksi, vaikka unohdin laittaa niitä hastageja sinne kuvateksteihin. Muutenkin aloin päästä jyvälle näistä älypuhelimen hienouksista. Sehän on itseasiassa varsin kätevä laite.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Käsityökorttelin jouluviikonloppu osa 4

Kuinkas ollakkaan, sitä on päässyt sunnuntai vierähtämään iltaan, enkä ole tänne blogiin huomannut mitään laittaa, vaikka lupasin pitää tämänkin ajantasalla jouluviikonlopusta. On ollut muuta mielessä kuin markkinointi, sitähän se. Tiedoksi nyt sitten, että laitoin tänään jossain kohtaa verkkokauppaan kaikki kukkahelmet alennukseen ja alennukset saavat olla voimassa sitten huomiseen asti.
Siellä minun verkkokaupassani on nyt tosi ale, kun kaikki pöllöt ja kukat ovat lähes puoleen hintaan ja vielä postimaksuttomuus päälle. Olen oikein onnellinen, että sinne on myös tilauksia tullut. Koko syksyn se onkin ollut varsin hiljainen, voisi melkein sanoa että kuollut. En kuitenkaan sitä kuopannut, vaikka sekin tässä on mielessä käynyt.
Hiljaisuudesta on kyllä syyttäminen ihan itseänikin, eikä vaan huonoa taloustilannetta. Olenko markkinoinut tätä kauppaa mitenkään, olenko ylipäätään huomannut missään mainita, että minulla sellainen edes on olemassa? Olenko laittanut sinne mitään houkuttimia, kuten alennuksia tai muuta mukavaa? Onko siellä ylipäätään ollut juurikaan mitään ostettavaa? Hirveän noloa, mutta koko kauppahan on ollut ihan rempallaan. Perustaessani sen laitoin sinne tosi rikkonaisen ja pienen valikoiman, enkä ole sitä lainkaan petrannut. Katson siis peiliin, pyydän anteeksi asiakkailtani ja parannan tapani. Nyt kun sen olen tässä julkisesti sanonut, niin en voi tästä enää lipsua.
Ja kauniiksi lopuksi pistän vielä kerran linkin, mistä pääsee suoraan putiikkiin Piaeliina "klik"




lauantai 6. joulukuuta 2014

Käsityökorttelin jouluviikonloppu osa 3

6.12. Suomen Itsenäisyyspäivä. Sumuisena, sateisena ja koleana valkeni tämä itsenäisyyspäivä, mutta tärkeintä onkin tämän päivän merkitys, eikä sen säätila. Nautitaan tänään siitä mitä meillä on. Vaikka onkin lama ja monella yrityksellä menee huonosti, on työttömyyttä ja köyhyyttä, niin huonomminkin ne asiat ovat joskus olleet ja voisivat olla nytkin. Keskitytään siihen, mikä on hyvin ja mihin kaikkeen on tänä päivänä kuitenkin mahdollisuus. Se mihin keskittyy, se kasvaa!


Meillä kaikilla on loistava mahdollisuus juurikin näin joulun alla kohentaa tätä Suomen taloutta. Vaikka monilla on talous tiukilla, niin silti kuitenkin halutaan antaa edes yksi joululahja jollekin elämän tärkeälle kanssakulkijalle. Miksi emme antaisi jotain, mikä on taatusti täällä Suomessa valmistettua ja minkä ostamisen jälkeen ne eurot jäävät tänne, eivätkä valu muille maille vierahille? Kun kaikki kannamme kortemme kekoon ja keskitämme ostoksemme oikeasti kotimaisiin tuotteisiin, niin silloin se raha kiertää täällä, verot jäävät tänne ja kaikki hyödymme. 
Tätä kaikkea ajamme takaa myös tällä Käsityökorttelin jouluviikonlopulla. Sieltä löytyy niitä taatusti suomalaisia tuotteita. Minä pistin eilen ne pöllöt supertarjoukseen koko viikonlopuksi, niitä on siellä vielä useita, vaikka joku sieltä on jo menossa uuteen kotiin jouluksi. Postikuluttomuus on voimassa myös koko viikonlopun ja tänään pistän yhdet kukkahelmet supertarjouksella myyntiin. Ne löytyvät täältä *klik*  

perjantai 5. joulukuuta 2014

Käsityökortelin jouluviikonloppu osa 2

Näin se on käynnissä. Ja kuinka ollakkaan, en saa sitten millään kuvia niistä pöllöistä, joita yritän tässä epätoivon vimmalla lisätä tuonne verkkokauppaan. Olen onnistunut saamaan kauppaan ainoastaan yhden uuden kuvan. Murphyn-laki toimii. On se hyvä, että joku toimii! Ja kyllä siellä kaupassa on monta muutakin pöllöä ja kaikki siis tarjouksessa.


Siinä ne pöllöt istuvat oksalla, yksi on jo lentoon lähdössä. Nämä kaikki olisi tarkoitus saada sinne verkkokauppaankin, mutta sain ainoastaan tuon sinivihreän, joka on jäänyt lähes täysin kuvan ulkopuolelle. Ehkäpä nuo neljä muuta eivät halua lähteä täältä luotani minnekkään.
Nämä pöllöt ovat noin kaksi senttiä korkeita ja niissä on noin kahden millin reikä korupiikkiä tai nauhaa varten ja hinta verkkokaupassa viisi euroa eikä postikuluja. Kovin edullisesti nyt siis on mahdollisuus itselleen käsityönä valmistettu, vain yksi laatuaan pöllö, lunastaa. Tämä tarjous on siis voimassa vain tämän viikonlopun ja pidätän itselläni oikeuden lopettaa tarjouksen jo aiemmin kuin sunnuntaina, mikäli tämän kaltainen leväperäisyys alkaa minua liiaksi kaduttaa.
Verkkokauppaan pääsee tästä *klik*

Käsityökorttelin jouluviikonloppu osa 1

Tänään se sitten alkaa klo 18.00, Käsityökorttelin jouluviikonloppu facebookissa. Mukana on kuutisenkymmentä yritystä, jotka kaikki päivittävät tarjouksia, yllätyksiä, poistomyyntejä ja alennuksia koko viikonlopun. Sivustolta löytyy myös ilmaisia ohjeita, tehtäviä ja arpajaisia. Minä kerron kaikki omani sitten myös täällä blogissa, jotta nekin, jotka eivät ole facebookissa voivat osallistua. Pahoin myös pelkään, että nämä facebookin mainostamisrajoitukset tekevät sen, että kaikki tykkääjät siellä facebookissakaan, eivät tätä sivustoa löydä.
Olen nyt hieman ottanut varaslähtöä ja muuttanut verkkokaupan postikuluttomaksi, eli sieltä viikonlopun aikana tehdyistä ostoksista maksan postikulut minä. Olen myös laittanut kaikki pöllöhelmet alennukseen ja ne maksavat nyt viisi euroa, tämä tarjous on voimassa koko viikonlopun. Koska nyt aloitin tämän pöllöillen, niin jatkan vielä laittamalla tämän illan aikana sinne lisää pöllöjä myyntiin.


Verkkokauppaan löytyy linkki tuosta oikealla ylhäällä olevasta ruudusta, missä lukee otsikko; Ostoksille, Piaeliina Bellapuodissa. Hiiri siihen ja *klik* (Laitoin nyt sen linkin vielä tuohon *klik* sanankin taakse )
Jos jotain erityistä haluatte, niin nyt voi esittää toiveita vaikka tänne blogiin kommentteihin tuohon alapuolelle. Kommentit eivät tule automaattisesti näkyviin, sillä minä näen ne ensin ja jos ette halua niitä julki, niin kommentin loppuun voi laittaa minulle viestin etten julkaise.
Mukavaa viikonloppua teille, palaan näissä merkeissä vielä tänne blogiinkin!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kiireitä ennen joulua

Tässä on nyt kulunut muutama päivä sujuvasti Tampereelle Tallipihalla myyntihommissa. Täytyy myöntää, että kivaa on ollut. Paikka on varsin hurmaava, muut myyjät erittäin mukavaa seuraa ja asiakkaitakin on riittänyt ja monta mukavaa juttuhetkeä heidän kanssaan ostosten lomassa vietetty. Tämä minun työni kun on useimmiten varsin yksinäistä puuhaa, niin tällainen myyntityö tuo siihen erittäin virkistävää vaihtelua ja sitten saa aina myös suoraa palautetta ja pääsen kertomaan lampputekniikasta, mikä suurimmalle osalle on yhä mysteeri.


Tiesin kyllä, että Tallipihalla on eläimiä ja oma myyntipaikkani tallissa, mutta oli silti yllätys, että nämä lampaat siellä ihan oikeasti oman myyntipaikkani vieressä asiakkaita viihdyttivät kokopäiväisesti. Ensimmäinen reaktioni oli, että nyt pitää sitten kuunnellä määkinää koko päivä, vaan olinkin väärässä. Nämä lampaat olivat erittäin hiljaisia ja touhuilivat omiaan karsinassa. Lampaiden nimet olivat Onneli, Anneli ja pässipoika Paavo. Mukavia kavereita.


Tänään minulla on kotipäivä ja Tallipihalla pöytäni takana tuuraa Ateljee Argenton Marjo. Hänen myyntipisteensä on siinä vieressä. Huomenna paikalla olen taas minä ja se onkin sitten viimeinen myyntipäiväni Tallipihalla, mutta ehkäpä otetaan ensi vuonna taas uudestaan.


Joulumyyntini ei kuitenkaan tähän lopu, vaan siirtyy ensi viikonlopuksi tänne netin ihmeelliseen maailmaan. Käsityökortteli järjestää tulevana viikonloppuna joululahjavalvojaiset Facebookissa. (Tässä linkki *klik* Kortteliblogiin, missä asiasta tarkemmin.) Useampi meistä kuitenkin päivittää myyntinsä myös blogeissa, kuten minäkin ajattelin tehdä, joten nekin, jotka eivät ole facebookissa, voivat osallistua. Samat, mitä laitan facebookiin, laitan myös tänne blogiin. Perjantaina päivitän tänne sitten ensimmäiset ohjeet ja linkit.
Nyt pitää siirtyä keittiön puolelle, ja keskittyä tämä loppupäivä perheelle.