tiistai 26. elokuuta 2014

Opi virheistä

Eilen ihmettelin, miten oli mahdollista, että niissä parissa helmessä, jotka sunnuntaina tein oli särö. Syy tuli mieleeni eilen illalla. Yleensä kun alan tehdä helmiä, pistän ensimmäiseksi uunin päälle, niin että se on varmasti oikean lämpöinen jo siinä vaiheessa kun sytytän polttimen ja aloitan. Sunnuntaina en tehnyt niin, vaan laitoin uunin päälle samaan aikaan kun aloitin polttimella ja kun se ensimmäinen helmi oli valmis, uunissa oli reilut 300 astetta. Hetken siinä pyörittelin tikkua ja pistin sen kuitenkin uuniin, kuvitellen että kyllä se siinä sitten lämpiää. Lämpesihän se uuni niin, että toisen helmen valmistuessa se oli oikean lämpöinen. Mutta siis se säröllä oleva oli juuri tämä liian alhaiseen lämpötilaan laitettu helmi, siitä särö.
Niitä säröileviä oli kuitenkin kaksi ja kyllä palautui mieleen myös, miten olin sen toisen hajottanut. Tein siinäkin jotain, mitä en koskaan tee. (Note to self: älä koskaan sano, ei koskaan.) Silloin sunnuntai-iltana kävin vielä tekemässä tikkuja maanantaiksi ja siinä sitten iski joku mielenhäiriö. Uuni ei ollut vielä aivan jäähtynyt ja minä menin raottamaan sitä luukkua ja otin sieltä yhden tikun ulos katsellakseni, miltä helmi näytti, enkä pistänyt sitä enää takaisin uuniin. Maanantaina siinä oli särö.
Ei luulisi, että näin monen vuoden jälkeen tekee enää noin alkeellisia virheitä. Tästä tuli mieleen eräs Paulo Coelhon aforismi: When you repeat a mistake, it's not a mistake anymore, it's a decision. Enköhän nyt sitten tässä asiassa oppinut lopullisesti olla tekemättä vääriä päätöksiä.


Eilen tein uudet niiden säröille menneiden tilalle ja tänä aamuna hain uunista oikeaoppisesti ja hyvältä näytti. Ne helmet olivatkin sitten ainoat hyvältä näyttävät tänä aamuna, muuten onnistuin sössimään tämän aamun aikana ihan riittävästi. 
Pahin virhe oli mennä leikkaamaan itse hiuksiani. Mikä maailmassa saikin minut tarttumaan niihin saksiin siinä vessan peilin edessä. Ihan vaan pikkuisen piti mennä tasottamaan latvoja vasemmalta puolelta, kun näytti siltä että olivat eri pituiset, kuin oikealla -ja totuuden nimessä on sanottava, että kyllä ne varmaan olivatkin, kun edellisellä kerralla olin silloinkin ihan itse parturia leikkinyt. Nyt tämän leikkelyn tuloksena ne ovat selvästi lyhemmät vasemmalta puolelta ja sitä, mitä on takana en uskalla edes arvata. Lienen pakotettu menemään kampaajan pakeille.

maanantai 25. elokuuta 2014

Pyhätyöllä ei ole siunausta. Tämä oli äitini sanonta, jonka ilmeisesti oli hänen mieleensä juurruttanut mummuni, eli hänen äitinsä. Luoja tietää, kuinka pitkältä historian hämäristä tuo sanonta on seurannut sukuni mukana. Kuten ne sata muutakin sanontaa, joita äitini aina viljeli. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että äidilläni oli sanonta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Enimmäkseen ne sanonnat ärsyttivät minua silloin aikoinaan, mutta nyt huomaan itse toistavani niitä. Jos en ihan ääneen, niin mielessäni kuitenkin. 
Kuten nyt tuo pyhätyön siunauksellisuus, tai paremminkin sen puute. Tein nimittäin eilen helmiä, sunnuntaihan eilen oli, ja tänään hain helmet uunista ja siellä oli kaksi helmeä, joissa oli särö. Minun huolella tekemissäni ja uunissa ihan oikeassa lämpötilassa jäähtyneissä helmissäni! Pudotin, tai paremminkin paiskasin helmet lattialle, ihan vaan kokeillakseni, että halkeaisivatko ne. Eivät haljenneet, eikä särö siitä kasvanut, mutta roskahelmilaatikkoon joutuivat. Ei pääse markkinoille tämä parivaljakko. Mutta heti kun sen särön huomasin tämä sanonta putkahti mieleeni. Melkein näin sukuni edesmenneiden naisten istuvan rivissä pilven reunalla, heristävän etusormeaan ja sanovan että mitäs menit tekemään töitä pyhäpäivänä, siinä nyt näet.
Onneksi minua ei sitten sen enempää rankaistu tästä rikkeestä ja viime viikolla muina päivinä tekemäni helmet olivat kyllä ihan onnistuneita. Erityisesti tykkäsin tästä.


Tein myös jotain ihan erinäköisiä helmiä kuin yleensä, eli helmiä ilman kukkia. Tässä on prototyyppi tällaisesta uuden näköisestä helmestä. Tätä tekniikkaa täytyy nyt hioa ja näkee sitten, mitä siitä syntyy. Varmuuden vuoksi päätin kuitenkin jättää nyt sunnuntait muille puuhille, alan viettämään sateiset sunnuntait lukien ja muut sopivat vaikka puolukkametsässä tarpomiseen.




torstai 21. elokuuta 2014

Piha projekti

Meillä oli tässä talon edessä pieni nurmikon läntti, johon silloin vuosia sitten istutin pienen puuntaimen, Tammelan kaunottaren. Myyjän mukaan se ei koskaan isoksi edes kasvaisi. Puun kauneus tulee kukista, siinä on alkukesästä ihanasti tuoksuvat valkoiset kukat. Itseasiassa se on aivan täynnä niitä kukkia.

Vuosien saatossa puu on kuitenkin kasvanut, lähinnä levinnyt. Se on n. kolme metriä korkea ja alle metrin korkeudelta alkavat sen oksat levitä. Se siis kasvoi nurmikolla, suunnilleen metrin päässä pensasaidasta. Meillä on sellainen päältäajettava ruohonleikkuri ja sillä ei lopulta enää saanut nurmikkoa leikattua puun alta, eikä oikeastaan siitä puun ja aidan välistäkään.
Puusta en halunnut luopua mokoman ongelman vuoksi, joten päätin muuttaa nurmikon kukkapenkiksi. Tämä tapahtui pari vuotta sitten. Kaivoin nurmikon puun ympäriltä pensasaitaan asti pois. Meillä sattui olemaan vanhoja liuskekiviä sen verran, että sain niistä polun tehtyä aidanteen ja kukkapenkin väliin. Kukat uuteen penkkiin siirsin liian täyteen kasvaneesta toisesta kukkapenkistä. Taponlehteä, kuunliljoja, syyskaunonsilmä ja päivänliljaa.


Liuskekiviä riitti vain tälle kuvassa näkyvälle pikku polulle, mutta ruohonleikkuu ongelma oli nyt ratkaistu. Nurmikko jatkui suunnilleen tuosta mihin tämä kuva päättyy.
Tänä kesänä tytär leikkasi nurmikon ja ajeli samalla tässä penkissä reunimmaisena kasvavan päivänliljan nurin. Lilja oli kasvanut ja sen lehdet olivat jo nurmikolla. Päätin laittaa tuon liuskekivi polun jatkumaan, niin että se kiertää koko kukkapenkin, jolloin penkin ja nurmikon väliin tulee siis selkeä polku, eikä ruohonleikkuri enää pääse vahingoittamaan kukkia. Liuskekiviä ei ollut, mutta oli muutama samanpintainen neliskulmainen pihalaatta ja minun mielestäni se sai kelvata.


Kuten kuvasta näkyy, projekti ei jäänyt vain polkuun, vaan aloin kaivamaan koko nurmikkoa pois. Onneksi mies tuli tässä vaiheessa apuun ja kaapi nurmikon pikkukaivurilla, muuten minulla olisi lapiohommina mennyt paljon enemmän aikaa ja palkkana olisi todennäköisesti olut vielä kipeytynyt selkä.


Vastakkaisesta suunnasta näyttää tältä. Kiven alle laitoin aiv-rehupusseista leikatut rikkaruohonpysäyttäjät. Tuli nekin hyötykäyttöön. Samaa pikkukiveä, mitä oli liuskekivien välissä ja reunoilla laitoin nyt myös tuon loistoangervon reunukseksi.



Seuraavaksi reunustin kukkapenkin ja kiveyksen tällaisilla betonisilla reunakivillä, jotka oli purettu pois toisesta paikasta ja olivat jo muutaman vuoden odotelleet metsänreunassa lopullista sijoituspaikkaansa. Hiukan olivat painavia, mutta onneksi meiltä löytyy nokkakärry, joka helpotti raahaamista huomattavasti.



Betonireunaa ei riittänyt tuolle suoralle seinustalle, mutta siihen mieheni vaihtoi uuden laudan sen kymmenen vuotta vanhan jo hieman lahonneen tilalle. Tämä uusi on painekyllästettyä lautaa, eli ehkä kestää kauemmin. Kaikki nämä kukat näyttävät nyt tosi kurjilta, sillä kaivoin ne kaikki muista penkeistä, missä olivat jääneet muiden jalkoihin.
Multaa on saanut tähän kärrätä kottikärry kaupalla ja homma on vielä vaiheessa. Uskon kuitenkin että nämä jo istutetut tähän hyvin ehtivät tämän syksyn aikana paikkansa ottaa, minua on auttanut suuresti nämä viime päivien runsaat veisateet. Eipä ole tarvinnut itse kastella.
Tähän etureunalle olen laittanut krookuksen sipuleita, jotka myös kaivoin toisesta penkistä pois. Ajattelin sen verran investoida, että ostan lisää kukkasipuleita ja reunustan koko penkin krookuksilla ja sinililjoilla, tai mitä nyt matalaa kevätkukkijaa löydän. Tuonne keskelle kuunliljojen lomaan laitan tulppaaneja ja ehkä narsissia. Pikkusydämiä on vielä lisää puristuksissa ja hukkumassa ruusupensaan alle takapihalla, joten sitä laitan tähän reunoille myös lisää.
Hieno sitten ensi keväänä ja kesänä nähdä millainen tästä oikein tuli. Nyt on vielä hiukan hommia tehtävänä, mutta raskain osuus on jo takana. Eikä enää ei tarvitse ruohonleikkurin kanssa tälle kulmalle tulla.

tiistai 19. elokuuta 2014

Puuhapäivä

Mukava tunne kun on saanut paljon aikaiseksi päivän aikana. Tein uunin täyteen helmiä, säilöin kurkkuja ja tomaatteja, poimin karhunvadelmia, otin valokuvia helmistä ja sitten tietysti normit ruuanlaitot sun muut. Listalla oli kyllä siivouskin, mutta en enää näin myöhään jaksanut aloittaa. Onneksi hämärä tulee jo aikaisemmin, niin ei näe ihan kaikkea.
Tein ihan tilattuja helmiä tänään, mutta pari omaa harjoittelukappalettakin siinä samalla. Jännä nähdä millaisia tuli kun tein jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Siitä kiva, että tässä helmenteossa on vielä niin paljon opeteltavaa, ei käy tylsäksi. Vaikka en usko että kävisi muutenkaan.


Tämän tein viikonloppuna. Tykkään tästä tosi paljon ja kuvakin tuli tosi hyvä. Taidan vaihtaa tämän Piaeliinan profiilikuvaksi facebookkiin.
Jos on helmenteossa vielä pitkä sarka opeteltavaa, niin on sitä monessa muussakin. Minulla taitaa olla opiskeluvuosi edessä. Ihan nyt tuo perusjuttu, eli kansalaisopiston kurssit. Siellä aion jatkaa samat kuin parina edellisenäkin vuonna eli pianonsoitto, ranska ja espanja. Opiston kirjasessa oli kyllä tullut uutena italian alkeet ja se nyt sitten kiinnostaisi myös, mutta kun olen ilmoittautunut ihan oikeaankin opiskeluun, niin miten mahtaa aika riittää. Siitä oikeasta opiskelusta kerron sitten syyskuussa kun se alkaa ja olen vähän paremmin perillä, mihin oikein olen taas nenäni pistänyt.
Sitten vielä loppuun muistutus, että Käsityökorttelin arpajaisiin voi osallistua koko tämän viikon vaikka joka päivä. Linkki sinne tästä "klik"

maanantai 18. elokuuta 2014

Käsityökortteli - Suomesta käsin

Tänään on Käsityökorttelin viralliset avajaiset. Se on sivusto, jonne on kerätty Suomalaisia käsityöyrityksiä, niitä jotka ihan oikeasti tekevät tuotteensa Suomessa. Siellä on laaja joukko erilaisia yrityksiä, isompia ja pienempiä ja tuotevalikoimat ovat laidasta laitaan. Melkein mitä vaan voi saada Suomesta ja vielä käsintehtynä, jos vaan hiukan näkee hakemisen vaivaa ja Käsityökorttelista se hakeminenkin on varsin vaivatonta, kuten huomaat kun sinne itsesi klikkaat.
Avajaisviikon kunniaksi siellä on myös arpajaiset ja mahdollista voittaa mukavia palkintoja vaikka joka päivä tällä avajaisviikolla. Arpajaiset löydät täältä "klik"


Yhtenä voittona on minun tekemäni helmet. Näiden lisäksi sieltä löytyy pipoja, kassia, keramiikkaa, lahjakorttia ja muuta mukavaa. 
Käsityökortteli sivusto kannattaa laittaa sinne suosikkeihin, sillä onhan meidän jokaisen etu kannattaa suomalaista työtä ja antaa eurojen kiertää Suomessa. Ensi kerralla kun edessäsi on ostopäätös, niin mietipä kaksi kertaa ennen kuin ostat sen ehkä halvemman, mutta ns. halpamaassa tehdyn tuotteen. Kaikkea kivaa kyllä löytyy näistä kotimaisistakin yrityksistä!
Osallistu nyt kuitenkin ensi niihin arpajaisiin, sillä se ei maksa mitään.

perjantai 15. elokuuta 2014

Helmiä tehty

Pihatyöt puutarhassa, kasvimaalla ja kasvihuoneessa sekä näiden tuotosten säilöntä tuntuvat nyt vievän kaiken aikani. Enkä ole siitä yhtään pahoillani, se on juuri sitä mistä nautin. Eikös siinä kiinalaisessa sananlaskussa sanota, että jos haluat olla onnellinen koko elämäsi, ryhdy puutarhuriksi. Olen kuitenkin pyrkinyt joka päivä jonkun verran istumaan tuolla polttimenkin äärellä ja sekin on eritäin terapeuttista hommaa, enkä istu siellä lainkaan vastentahtoisesti.
Talvella tuntui siltä, että minulla on aivan mielettömät määrät helmiä, mutta kummasti ovat varastot huvenneet. Kuukauden päästä 13.9. on Helsingissä Käsityökortteli enkä halua mennä sinne vain vanhojen jämien kanssa, vaan siihen mennessä pitää olla uusia helmiä asiakkaille tarjottavana. Aloitin urakan viime viikonloppuna joten minulla on kuukausi aikaa, juuri nyt ei ole isommin mitään tilaustöitäkään, joten ehdin hyvin kartuttamaan varastoja. Tässä muutama kuva alkuviikolla tehdyistä helmistä.







maanantai 11. elokuuta 2014

Avomaankurkut

Keväällä ostin pussin avomaankurkun siemeniä ja istutin niistä puolet esikasvamaan purkkeihin. Taimet kehittyivät hyvin ja kesäkuun alussa, kun vielä oli lämmintä, niin istutin ne ulos kasvimaalle. Niissä oli silloin jo kukkiakin. Vaan kuinkas kävikään, sitten alkoivat ne kylmät ilmat ja kylmä tuuli riepotteli taimiani siellä maalla. Silloin istutin ne loputkin siemenet ja laitoin ne taimet kasvamaan kasvihuoneeseen. Siellä ne ovat rönsyilleet ja kasvaneet melkoisiksi, kiipeilevät pitkin seiniä.
Eilen sitten keräsin ensimmäisen sadon. Suurimmat olivat lähes 20 cm pitkiä. Läheskään kaikkia en ollut aiemmin edes huomannut kun olivat siellä piilossa lehtien alla, siksi niin isoiksi olivat ehtineet kasvaakin. Korini tuli täyteen ja kun punnitsin, niin siinä oli 5,2 kg kurkkua.


Sitten ryhdyin tutkimaan reseptejä. Aika monta mauste- tai suolakurkkureseptiä löysin. Perusperiaatteet olivat kuitenkin aika samanlaiset kaikissa. Ensimmäiseksi kurkut piti pestä harjalla. Se oli hyvin ymmärrettävä ohje, sillä kurkkujen pinta oli karhea ja osittain jopa piikikäs. Minulla on sellainen karhea perunanpesukinnas, jota en ole koskaan käyttänyt, mutta nyt tein siitä kurkunpesukintaan. Pesun jälkeen niitä käskettiin liottaa vedessä muutamia tunteja tai yön yli. Minulla oli kymmenen litran ämpäri, jonne ne juuri sopivasti mahtuivat likoamaan. Tätä en kyllä oikein ymmärtänyt, että miksi niitä liotetaan, mutta joka ohjeessa niin käskettiin tehdä.


Minä liotin yön yli, koska halusin käyttää merisuolaa, kuten eräässä ohjeessa sanottiin ja sitä minulla ei ollut kaapissa ja eilen illalla en enää kauppaan viitsinyt lähteä. Tänä aamuna sitten hain merisuolan kaupasta. Sitten kävin riipimässä mustaherukan lehtiä, kasvimaalta tillinvarsia kukintoineen ja pieniä sipuleita, kaapista löytyi pippuria ja neilikkaa. 
Keitin noin neljä litraa vettä johon lisäsin kaksi desiä merisuolaa ja desin sokeria ja nelisen desiä etikkaa. Veden kiehumista odotellessa kuivasin kurkut. Nyt niissä oli lähes silkkinen pinta, kaikki karheus ja piikit olivat tipotiessään. Sitten siivutin kurkkuja purkkiin. Kerros kurkunsiivuja, siihen päälle pari-kolme mustaherukan lehteä, tillinkukinto, muutama pippuri ja pieni sipuli ja taas kerros kurkun siivuja.


Ladoin purkit aivan täyteen ja painelin kurkut piukkaan. Sitten kaadoin liemen kurkkujen päälle purkkiin, niin että kurkut peittyivät ja kansi kiinni. 


Lasipurkit loppuivat kesken ja loput kurkut jouduin säilömään litran jugurttipurkkeihin, niihin muovisiin Turkkilaisen jugurtin purkkeihin. Niitä minulle on kertynyt vino pino, kun pesen tyhjät purkit ja kannet kun en ole raskinnut poiskaan heittää. Viime syksynä pakastin niihin puolukkasurvoksen ja karpalot, nyt niille löytyi muutakin käyttöä. Kierrätystä.


Kaikista kurkuista en tehnyt siivuja, vaan osasta tein tuollaisia lohkoja. Nyt ne sitten saavat kellarissa muhia ja kuukauden päästä pitäisi päästä maistamaan, niin kauan kestää että tekeytyvät. Aion kyllä tehdä koemaiston ennen sitä seuraavaa satoa, jotta tiedän kannattaako tällä reseptillä enemmän tehdä, vai pitääkö jotain suhteita muuttaa. Joka tapauksessa kurkkuja riittää koko talveksi.

lauantai 9. elokuuta 2014

Mansikoita

Kävin mansikkamaalla. En siis omalla, vaan Ritvan mansikkamaalla. Sieltä olen mansikat poiminut jo vuosia ja käyn aina useamman kerran kesässä. Tänä kesänä olen käynyt vasta kolme kertaa koska työt ovat hieman haitanneet harrastusta. Onneksi Ritvan mansikkasato kestää pitkään. Kylmän alkukesän vuoksi mansikat kypsyivät tänä kesänä myöhemmin kuin yleensä. Ensimmäisellä kerralla käydessäni heinäkuun alussa siellä kasvoi Polkaa ja sitä oli runsaasti, niin että ämpärillisen poimi todella nopsaan. Pelloilla oli silloin aika vilske ja pihassa oli parkissa auto jos toinenkin.


Nyt oli pilvinen ilma ja jostain kaukaa kuului välillä ukkosenkin jyly. Pelloilla ei ollut muita kun minä ja tyttäreni. Tai oli siellä sokerihumalassa tokkuroivia ampiaisia ja mehiläisiä. Minua ne eivät haitanneet, mutta tyttären hermoille ne kävivät.


Mansikoita oli ihan mukavasti, tosin joukossa oli hieman niitä mehiläisten syömiä, mutta kun itse poimii, niin siinä voi hyvin myös itse päättää mitä sinne ämpäriinsä laittaa, huonot saa heittää käytävälle. Tämä nyt marjoja tuottava lajike on Sonata. Ihana, makea mansikka. 
Useimmat taitavat poimia mansikkansa silloin heinäkuun alussa, vaikka kannattaisi kyllä jättää tilaa näille elokuun mansikoillekin. En tiedä johtuuko se lajikkeesta, vai siitä että elokuussa on usein niitä aurinkoisia päiviä, jotka tuovat makeutta marjoihin, mutta nämä loppukesän mansikat ovat makeampia kuin alkukesän mansikat.


Kotiin kun tulimme niin leivoin heti Brita-tortun. Kyllä tätä herkkua kerran kesässä täytyy saada. Nyt kahvia keittämään ja herkuttelemaan.
Laitan tähän loppuun linkin yhteen Britatottu ohjeeseen, joka on aika samanlainen kuin mitä itse tein. Resepti "klik"

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kesäpäivien puuhia

Helteet ne vaan jatkuvat. Nyt on kuulemma ollut jo 30 päivää hellettä. En valita, oli se alkukesän kylmyys niin kurjaa. Marjasato on alkanut kypsyä ja olenkin poiminut ahkerasti vadelmia, hieman laiskemmin viinimarjoja ja todella innokkaasti lakkoja.
Sattui niin hauskasti, että tänä vuonna nuorimmaiseni pitää kerätä kasvisto kouluun. Hän on siitä ollut kovin innoissaan ja ahkerasti kasvistoaan kerännyt. Minä olen ollut apuna lähinnä kuskin ominaisuudessa ja vienyt häntä todennäköisiin kasvien löytöpaikkoihin. Tässä joku aika sitten hän halusi löytää pyöreälehtisen kihokin. Lähdimme siis suolle. Ilma oli kuuma ja paarmat pörisivät kun saavuimme suon reunaan. Ei tarvinnut kauan edetä kun tytär huusi innoissaan löytäneensä kihokin. Minä sinne katsomaan ja mitä minä näinkään! En suinkaan kihokkia vaan lakkoja! Kyllä siinä se kihokkikin oli, mutta minä huomasin vain ne lakat. Silloin ne olivat vielä raakoja ja osa vasta kukassa. Pieni pelko iski, että joku muu löytää ne kypsinä ennen minua.


Nyt olen käynyt siellä suolla kolme kertaa ja joka kerta tullut saaliin kanssa kotiin. En voi kuin ihmetellä tuuriani, ettei kukaan muu ole niitä siellä käynyt poimimassa. Tai sitten kukaan muu ei ole niin hullu, että lähtee suolle kolmenkymmenen asteen helteellä paarmojen syötiksi.

Eilen kävin viilentämässä itseäni helmiä tehden. Ai, miten se on mahdollista, että siinä tulityötä tehden uunin vieressä istuen viilenee? Minun työtilani on kivirakenteisessa hallissa, ja siellä on lämpötila mukavat kaksikymmentä astetta. Tällä helteellä oikein miellyttävä työtila.



Näihin helmiin tuli minusta varsin kauniita ja herkkiä yksityiskohtia. Valitettavasti en nyt saanut niitä ikuistettua parhaalla mahdollisella tavalla, ikkuna peilaa helmien pintaan, mutta on niin kuuma etten jaksa mennä ulos kuvaamaan.

Tämä aamupäivä meni tehdessä käsityökorttelin blogipostausta. Tein sinne ohjeen liikkuvista solmuista. Sitä kysytään niin usein, että tein siitä kuvalliset ohjeet. Sitä voi käydä katsomassa TÄSTÄ klik.