perjantai 30. toukokuuta 2014

Vihreän voitto

Aamulla piti ensimmäiseksi tehdä paperihommia ja sitten olin luvannut lähteä lenkille ystävättären kanssa. Viime päivät ovat olleet tosi kylmiä ja olen lämmittänyt uuniakin parina edellisenä päivänä, sukkahousutkin piti taas laittaa jalkaan. En katsonut lämpömittariin kun lähdin ulos vaan puin itseni lämpimästi ja varauduin tuuliseen koleuteen. Eipä tarvinnut kävellä kilometriäkään huomatakseni, että olen pahasti ylipukeutunut. Takki pois ja hioista kiinni vyötärölle. Neljän kilometrin kohdalla asuu tuttuja, joten jätin villapaitani sinne. Kevyemmällä varustuksella loppu lenkki sujuikin mukavammin ja lenkin jälkeen oli mukavasti virtaa tehdä uunillinen helmiä.


Tästä kukkahelmestä sainkin kätevästi aasinsillan siihen, mitä varsinaisesti on mielessäni, eli luonnon totaaliseen heräämiseen. Kaikki on äkkiä aivan vihreää, hehkuvan vihreää. Kukkapenkkini pursuavat kaikenlaista vihreän eri sävyissä. Nuppuja on siellä täällä ja jotain jo kukkiikin, mutta päälimmäisenä on vihreys. Minusta tuntuu, että minä vaan leijun onnesta tuolla ulkona. Ihana, ihana vihreys!


Lenkiltä kotiin palatessa huumaannuin näistä lehtikuusista. Niiden uudet pehmeät neulaset tuoksuvat niin raikkaalle ja hehkuvat vihreyttään.


Liljojen lehdistöt kiiltelevät vihreyttään, eikä ensimmäistäkään liljakukkoa näy missään.


Tämä lilja taitaa tuottaa kukkayllätyksen, kunhan päästään hiukan pidemmälle kesää.


Huomenna aloitan kasvimaan perustamisen ja kohta saankin siirtää kasvihuoneesta sinne taimen jos toisenkin. ja nippu siemenpusseja odottaa, että pääsen niitä kylvämään kasvimaalle. Tiedossa pihapuuhia!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Muutama kuva

Tänään oli sähköpostissa linkki Terhi Muukkosen käsityökorttelissa ottamiin kuviin. Aivan ihania kuvia Terhi on ottanut. Terhi toimi ihan talkoohengessä meillä korttelipaparazina, suuri kiitos hänelle ja kaikille muillekin, jotka kortensa kekoon kantoivat korttelin onnistumisen hyväksi. Ilman tätä talkoohenkeä ja pienen ydinjoukon ponnisteluja, korttelikiertue olisi saattanut jäädä pitämättä. Kyllä on hienoa, että saan tällaisessa porukassa olla mukana!


Tästä banderollista tunnistaa sitten nämä meidän tapahtumamme vastaisuudessakin. Pistäkäähän mieleenne!


Helsingissä oli lähes sata käsityöläistä tuotteineen. Tässä osa porukasta.


Käsityökortteli kiertue on minun osaltani suoritettu. Oli kyllä taas mukava käydä Helsingissä, onhan se entinen kotikaupunkini. Menin sinne jo perjantaina ja majoituin isän asunnolle. Siinä yksi syy, miksi tykkään käydä Helsingissä, siellä ei ole majoitusongelmia koska isä asuu siellä ja toinen on, että  pääsee myös tapaamaan vanhoja kavereita.
Lauantaiaamuna kun piti alkaa telttaa pystyttämään, niin en löytänyt mistään sitä pientä pussia, missä olivat pöydän kokoamiseen tarvittavat ruuvit. Siinä olin pöytä neljässä osassa eikä ruuveja missään. Ateljee Argenton Marjo, jonka teltassa minäkin olin, kasasi näppärästi oman pöytänsä ja lähti viemään autoa parkkiin. Minä pyysin naapuri pöydän tyttöjä vahtimaan tavaroitamme ja lähdin metsästämään niitä ruuveja. Siellä sitten odotin ennen yhdeksää pöydän tukirunko mukanani Clas Ohlsonin oven takana että liike aukeaisi. Myyjä oli oikein ystävällinen ja auttavainen ja sain ruuvit ostettua. Takaisin pöydän luo toteamaan, että väärän kokoiset ruuvit. Edelleen naapuriteltan tytöt jaksoivat pitää vahtia ja minä kipaisin takaisin Clas Ohlsonille ja sain vaihdettua ruuvit. Kun sitten lopulta sain kaikki kasattua ja pöydän valmiiksi, niin löysin laukustani sen ruuvipussinkin.
Enemmittä kommelluksitta Käsityökortteli jatkui mukavasti. Aurinko jaksoi paistaa ja olin tyytyväinen kun olin ymmärtänyt ottaa viuhkan mukaani. Asiakkaita riitti molemmille päiville ja oli hirmuisen mukava tavata taas pitkästä aikaa yksi vanha luokkakaverikin. Todella mukavalta tuntui sekin kun luonani kävi muutamia, jotka ovat seuranneet minua täällä blogissa ja facebookissa. Oli oikein hauska tutustua!
Käsityökorttelissa meitä on monta yrittäjää ja tuntuu niin hyvältä, että meillä on sellainen yhteishenki. Tällaisena pienenä yksinyrittäjänä sitä jää helposti monellakin tapaa aivan yksin, nyt meitä onkin monta vetämässä yhtäköyttä ja kannustamassa toinen toistamme jaksamaan eteenpäin.


Perjantaina kun kotoa lähdin niin otin kuvan pihallamme kukkivasta pienestä omenapuusta, sunnuntaina yömyöhällä kun palasin niin puolet kukista oli jo varistanut terälehtensä ja luumupuussa ei enää näkynyt kukan kukkaa. Muutenkin puut olivat saaneet ihan isot lehdet ja kaikki oli kovin vihreää. Tästä luonnon muutoksesta johtuen tuli tunne, että olin ollut pidemmälläkin reissulla.


Aurinko oli jo laskenut kun ajelin viimeisiä kilometreja, mutta paistoi vielä ukkospilven harjalle. Luulin, että kotona odottaa ukonilma, mutta se olikin vielä kauempana. Ja jos ihmettelette tuota auton nokkapeltiä, niin siinä on melkoinen siitepölykerros.

Viikonloppu kävi hiukan jalkojen päälle ja tänään pääsinkin sitten hoidattamaan niitä Elinan hoitolaan. Olin varannut ajan kuumakivihoitoon. Kyllä oli aivan taivaallinen kokemus taas. Elina on kyllä aivan loistava tässä ammatissaan, rentouduin kyllä niin täysin että torkahtelin tämän tästä. Nyt on niin energinen ja hyvä olo, että saan varmasti kaikki minulla olevat tilaukset tehtyä ajallaan ja hyvin.
Tässä kerron tarkemmin siitä kun viimeksi kävin Elinalla kuumakivihoidossa.

torstai 22. toukokuuta 2014

Ihanan kesäinen ilma koko päivän! Aamulla tuntui vähän ahdistavalta, kun ajattelin, mitä kaikkea pitäisi tänään tehdä jotta voin hyvillä mielin huomenna lähteä Helsinkiin. Hetken oli sellainen olo, että tekemistä on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi.
Arvata sopii, keskityinkö olennaiseen. Vaikea sanoa, kun en ole ihan varma, mikä olisi ollut olennaista. Riippuu siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Mietin vähän helmien esillepanoa ja sitä varten harrastin vähän leikkaa-liimaa-teippaa askartelua, tein myös lisää niitä mansikkahelmiä ja putsasin eilen tehdyistä helmistä reiät.
Kovin olennaista ei ehkä ollut lukea Igguldenin Miekkojen kenttää, mutta kun se on kesken, niin luin sitä aina välillä. Uutta pianokappaletta harjoittelin myös aina pianon ohi kulkiessa. Jos sitä ei harjoittele, niin ei sitä ikinä opikaan, joten tavallaan se on olennaista. Taimilaatikot siirtelin ulos opettelemaan ulkoilmaa ja kastelin ne. Se oli ainakin olennaista. Tästä tulikin mieleen, että kuka muistaa hoitaa niitä viikonlopuna, ovatko ihan kuolleita ja kuihtuneita kun tulen takaisin? Muu perhe kun on tottunut siihen,että kasvit kuuluvat minun valtakuntaani, eivätkä yleensä niiden puoleen korviaan loksauta.


Paprikat ja avomaankurkut olen jo siirtänyt isompiin purkkeihin, mutta maissit ovat vielä pienissä. Maltan tuskin odottaa, että viikonloppu on ohi ja pääsen oikein kunnolla kasvimaan perustuspuuhiin ja saan kasvihuoneen täytettyä. Jos tätä Käsityökorttelia ei olisi, niin minulla olisi jo kasvihuone valmiina ja kasvimaa perustettu.


Lipstikka on kasvanut parissa päivässä niin, että poimin siitä jo ensimmäisen sadon kuivatettavaksi. Tein tänään ruuaksi siskonmakkarakeittoa ja tuntui niin mukavalta kun siihen sai hakea lipstikat ja ruohosipulit ulkoa. Ruanlaitto nyt ainakin oli olennaista. tein sitä oikein ison kattilallisen, jotta muu perhe voi sitten syödä sitä vielä lauantainakin.


Pari vuotta sitten muutin hiekkalaatikon yrttimaaksi. Lapsi kasvoi hiekkalaatikosta ylitse ja päätin ottaa sen omaan käyttööni, kuten myös leikkimökistä on tullut minun puutarhavarastoni. Tässä multalaatikoksi muuttuneessa hiekkalaatikossa kasvaa ruohosipulia, kiinansipulia, kirveliä, piparminttua, persiljaa, rosmariinia, sitruunamelissaa ja mansikoita.


Pihalla puuhaillessa revin välillä kanoille tuoretta ruohoa. Ne aina odottavat herkkuja kun huomaavat jonkun ohi kulkevan. Se oli olennaista kanojen hyvinvoinnin kannalta. Pyykinpesu ja tiskit olivat olennaisia koko perheen kannalta.
Olennaista oli myös kirjoittaa tätä blogia, koska tässä nyt kirjoittaessani ja näitä kuvia ladatessa, ihan konkreettisesti huomasin kuinka mukava päivä tämä taas on ollut. Ja olen keskittynyt olennaiseen, mitä se sitten lieneekin.





keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Pitäisi alkaa orientoitumaan ensi viikonloppuun, silloin on Käsityökorttelin seuraava kohde, Helsinki vuorossa. Käsityökortteli kokoontuu Narinkkatorille Kamppiin ja mukana on yli 90 käsityöyrittäjää. Silti sinne Narinkkatorille mahtuu vielä jotain muitakin tapahtumia. Käsityökortteli on siellä lauantain ja sunnuntain.


Ajattelin siirtää teltan sisällön aivan samanlaisena Helsinkiin kuin se oli Tampereellakin, mutta koitan kuitenkin hiukan jotain muutoksiakin aikaansaada. Valitettavasti on pakko myöntää, että en osaa laittaa tavaroita kauniisti ja houkuttelevasti esille. Toisilla se käy aivan luonnostaan, mutta minä en osaa. Asiaa ehkä helpottaisi, jos minulla olisi jotkut hienot systeemit. Olen kyllä nähnyt toisilla sellaisia käteviä ja kauniita telineitä, mutta eipä ole tullut itselle hankittua. Osittain siksi, että käyn niin ani harvoin näissä myyntitapahtumissa. Tuntuu turhilta hankinnoilta, mutta oikeastaan alan olla ihan varma, että siihen kannattaisi hiukan satsata. Nolottaa aina se oma esillepano siellä muiden hienojen pöytien joukossa.

No jotain uutta olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Tein eilen tällaisia mansikkahelmiä. Ne ovat livenä paljon houkuttelevampia kuin tässä kuvassa. Näyttävät ihan oikeilta metsämansikoilta. Näistä metsämansikoista saisi korviksia ja isommista puutarhamansikoista kaulakoruja. Itseasiassa Ateljee Argenton Marjo teki jo parit korvikset Helsinkiä varten.


Helsingissä on muuten siellä Käsityökorttelissa pieni kilpailu, Korttelisuunnistus nimittäin. Siihen kannattaa osallistua, niin on mahdollisuus voittaa hienoja palkintoja ja siinä suunnistuksen lomassa tulee mukavasti tutustuttua korttelin tarjontaan. Tästä linkistä löytyy suunnistuskuponki.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Viikonlopusta selvitty ja Tampereen Käsityökortteli onnellisesti ohi. Kyllä meitä siellä helle helli. Kaikkein inhottavinta noissa ulkona olevissa myyntitapahtumissa on vesisade ja kylmyys. On ihan hirveä palella koko päivä kun kylmyys saa kaikki lihaksetkin kramppiin ja seuraavana päivänä nenä vuotaa, nimimerkillä kokemusta omaava. Vaikka tämä helle vaatikin veronsa sunnuntain iltapäivän väsymyksenä ja nuutuneisuutena, niin viikonloppu oli mukava. Meillä oli Ateljee Argenton telttakatos, joka takasi varjon aurinkoa vastaan, tapasin paljon kavereita, asiakkaat olivat mukavia ja tosi hauska oli tavata muita käsityöyrittäjiä. Lauantaina kävin myös poikani kanssa myöhästyneellä äitinpäivälounaalla.


Tässä kuvassa on menossa teltan pystytys lauantaiaamuna. Oli muuten aika lämpöisiä helmiä iltapäivällä kun aurinko paistoi niihin koko päivän.


Tänään sitten harrastin vähän puutarhanhoitoa, perkasin rikkaruohoja kukkapenkeistä, toin taimet ulos ja laitoin lisää maissin siemeniä itämään. Hellettä riitti tällekin päivälle.
Aamupäivällä sain myös mieluisan vieraan ja joimme kahvit kera jäätelön ja vadelmahillon takapihalla päivänvarjon alla. Oli mukava istuskella puutarhakeinussa ja rupatella. Vieraani lähdettyä menin tekemään helmiä. Minulla oli yksi tilaus, jota tein myös lauantaina illalla Tampereelta tultuani, sunnuntaina olin niin naatti kotiuduttuani, että en jaksanut tehdä mitään. Tämän aamuinen puutarhasessio ja vierailutuokio latasivat taas akut ja hyvin tuli tilaus loppuun tehtyä.
Iltapäivällä tuli ensin siitepölymyrsky ja sen jälkeen ukkosmyrsky. Ihmettelin ensin, että ilma oli ihan täynnä savua vaikka mitään hajua ei tuntunut, kunnes tajusin sen olevan siitepölyä. Lähestyvä ukkosrintama nosti tuulen ja ilma oli aivan kellanvihreää. Sitten tulikin se ukkonen ja pesi siitepölyt pois.





torstai 15. toukokuuta 2014

Käsityökortteli lähestyy

Ensi viikonloppuna on Käsityökortteli Tampereella. Tämä on ollut minulla tiedossa koko alkaneen vuoden. Eli pitäisi olla hyvin valmistautunut. Totuus on kuitenkin se, että olen koko alkuvuoden tehnyt pääasiassa tilattuja töitä ja nyt kun tapahtumaan on kaksi päivää -tai enää puolitoista- niin nyt minä alan hirveällä kiirellä miettimään, mitä ihmettä minä sinne mukaani otan. Eilen ja tänä aamuna olen urakoinut helmiä, niin kuin kahdessa päivässä ehtisi muka jotain tehdäkin. Tänään otin varastoni ja esittelytelineet esille ja aloin pähkäillä miten nämä nyt esille laitetaan. Miksi ihmeessä sitä pitää jättää kaikki viime tippaan?



Tai oikeammin kyseessä on harha. Minusta tuntuu, että näitä helmiä on pilvin pimein, kun niitä koko ajan teen ja sitten kun tapahtuma on sovittu monta kuukautta sitten, niin kuvitelma siitä, että se on vasta pitkän ajan kuluttua jää päälle. Muutenkin olen vähän sellainen hetkessä eläjä. Mitä tapahtuu tänään, niin se on oleellista, eilinen on mennyt ja huomisesta ei voi olla varma.


Joka tapauksessa tällä kertaa on mukava lähteä tähän tapahtumaan. Viikonlopuksi on vihdoin luvassa aurinkoista ja vieläpä melko lämmintä. Vanhempi tyttäreni tulee minua vähän tuurailemaan, jotta pääsen itsekin vähän tutkimaan muiden kojuja. Tampere on myös mukavan lähellä ja näin pääsee yöksi omaan sänkyyn nukkumaan. Hartaasti toivon, että mahdollisimman moni tuttavani pääsee minua sinne moikkaamaan, hyvä tilaisuus tavata sellaisiakin kavereita, joita muuten tulee niin harvoin nähtyä. Aina näissä tapahtumissa tulee myös uusia tuttavuuksia. Toivon myös tapaavani joitakin facebook tykkääjiäni ihan livenä. Tietenkin olisi suotavaa, että myyntiäkin olisi jonkun verran, jotta saisi ainakin kulut peittoon ja mieluiten vähän limppurahaakin.



Tulkaahan siis runsain joukoin Tampereelle viikonloppuna. Lauantaina tori aukeaa klo 10.00 ja silloin siellä on yli 70 suomalaista käsityön taitajaa tuotteineen. Jos sitten ei Tampereelle pääse, niin seuraavana viikonloppuna Käsityökortteli on Helsingissä Narinkkatorilla. Kaikki, mitä myynnissä on, ovat sitten niitä varmasti Suomessa valmistettuja tuotteita!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Olen tässä viimeaikoina yrittänyt opetella sellaisen yhden tietyn tyyppisen helmen tekemistä. Litteä, isohko kiekkomainen helmi, jossa sellaisia mandala kuvioita. Olen vaan nähnyt kuvia sellaisista helmistä ja koska ne ovat niin kauniita halusin itsekin opia. Mistään en vaan ole varsinaista ohjetta löytänyt, joten on tarvinnut vaan kuvia tutkimalla päätellä tekotapaa. Jokusia harjoituskappaleita on nyt tehtynä, eikä vieläkään olla siinä pisteessä, missä haluaisin olla, mutta eilen tehty helmi on jo aika paljon sinne päin. Siihen sain niin hempeät väritkin ja onnistuin ottamaan siitä varsin hempeän kuvankin.


Edellisviikolla tein tummilla väreillä ja siinä onnistui tuo reunakuviointi varsin hyvin. Tämä on sellainen helmi, joka vaatii keskittymistä, huolellisuutta ja tarkkaa kättä. Aikaakin saa yhden helmen kanssa kulumaan niin että käsi väsyy ja alkaa toivoa omistavansa yhden varakäden.


Eiköhän tämä sitkeällä harjoittelulla lopulta aukene ja ala syntymään muutakin kun näitä harjoituskappaleita. Olisin toivonut saavani näitä helmiä myyntiin tulevien viikonloppujen käsityökortteleihin. Ensi viikonloppuna Käsityörittäjät pystyttävät korttelin Tampereen Keskustorille, minä olen siellä yhdessä Ateljee Argenton kanssa. Meidät löytää siis samasta teltasta, mutta paikalla on todella monipuolinen valikoima sitä varmasti Suomessa tehtyä käsityötä.
Hiukan jännittää kuinka ihmiset meidät sieltä löytävät, koska useimmt meistä ovat pieniä, yhden ihmisen käsityöyrityksiä niin sitä mainosrahaa ei meiltä löydy ja tiedon välittämisessä joudumme turvautumaan pitkälti puskaradioon. Viime viikonloppuna kiertue alkoi Jyväskylästä ja siellä oli kuuleman mukaan ihan mukavasti ihmisiä liikkeellä. Itse en siellä ollut, vaan aloitan tästä läheltä eli Tampereelta. Minäkin olen näitä mainoksia koittanut parhaani mukaan jaeskella.




sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

Eilen kävin kunnostamassa talven jäljiltä äidin haudan ja laitoin sinne kukat. Olen joka vuosi halunnut laittaa valkoisia kukkia sinne. Äidin hautakivi on korkea, vanha, lähes musta kivi. Minulla on siellä kaksi valkoista tiffanyenkeliä kesät talvet. Talvella mieluiten valkoiset gallunat ja kesällä valkoiset kukat. Olen myös istuttanut sinne lamokatajan, niin siellä on silloin aina jotain vihreää.


Äiti oli aika mustavalkoinen itsekin ja äärimmäisen sitkeä. Minä olen itse riemunkirjava, ei mitään värien harmoniaa. Sitkeyden kanssakin on vähän niin ja näin. Sitkeyteni ilmenee sitten kun olen jotain lopulta päättänyt, niin sitä päätöstä on aika vaikea murtaa.

Tämä on kyllä nyt ensimmäinen äitienpäivä kun äitienpäivä toivotuksen minulle soitti oma isäni, enkä saa myöskään kortteja tai kukkia. Nuorin on murkkuiän siinä kohdin kuin tällainen ei kuulu kuvioon, keskimmäinen on risteilyllä ystäviensä kanssa ja vanhimmalle soitin, että voidaan viettää äitienpäivää hänen kanssaan ensi viikonloppuna kun olen Tampereella. Yleensä olen jotain leiponut päivän kunniaksi, mutta nyt en viitsinyt kun eilinenkin oli niin työntäyteinen päivä.

Olen äiti vuoden jokaisena päivänä ja tämä päivä ei asiaa mitenkään muuta. Mieluummin olen lasteni kanssa silloin kuin se luontevasti sopii, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi se jonain päivänä olisi velvollisuus. Siis lasten velvollisuus mennä onnittelemaan äitiä ja viedä kukkia ja äidin velvollisuus sitten tehdä ruokaa ja tarjota kakkua. Pienille lapsille opetetaan, että äidin pitää antaa nukkua aamulla ja sillä välin sitten tehdään äidille aamiainen ja viedään se äidille sänkyyn. Lopputulos on, että äiti kiertelee levottomasti sängyssä ja odottaa, koska voisi nousta ja sitten esittää yllättynyttä kun muu perhe tuo aamiaistarjotinta. Aamiaisen syöminen sängyssä ei muuten ole yleensäkään mikään nautinto, pitäisi olla sellainen pieni pöytä, jonka voi laittaa sängylle ja sittenkin siinä on epämiellyttävä istuskella syömässä. Kun sitten uskaltaa siitä sängystä nousta niin on hyvin todennäköistä, että keittiössä vallitsee kaaos, joka jää äidin siivottavaksi. Tämä nyt on vaan minun mielipiteeni, mutta olen oikeasti ihan helpottunut, että lapset ovat kasvaneet ja tämäkin päivä voi olla ihan normaali päivä. Yhteisiä, mukavia hetkiä tulee pitkin vuotta ja niihin ei liity mitään pakkopullaa, vaan ihan aidosti voimme nauttia siitä, että meillä kuitenkin on toinen toisemme.



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Asiakaspalautetta

Sain tänään asiakkaalta kuvia koruista, joita hän on tehnyt minun helmistäni. Kerroinkin tässä aiemmin tänä vuonna blogissani tästä saamastani tilauksesta. Postissa tuli pala kangasta, jonka perusteella tein helmet. Asiakas oli toivonut kuvioiksi kukkia ja niitä sitten helmiin tein.


Tässä kuvassa näkyy rannekoru ja kaulanauhaa. 


Tässä sitten koko setti näkyvissä. Hän kertoi käyttäneensä näitä juhlissaan ja korut olivat saaneet runsaasti ihailua osakseen. Tämä on hieno kokonaisuus, varsinkin kun siihen on vielä se pukukin! On todella hienoa, että olen saanut olla mukana tässä projektissa.
Kuten kuvista näkyy, koruntekijä on nimeltään Ghita. Hänellä on julkiset sivut facebookissa, joten löydät hänet sieltä vaikka tästä linkistä. Siellä näytti olevan myös kuva, missä hänellä on nämä korut yllään. Siinä korut näyttävät vielä paremmilta, voin vain arvata, kuinka hyvältä ovat näyttäneet ihan livenä.
Ghitalta löytyy myös kotisivut, missä on lisää hänen tekemiään koruja ghitahelmi.webs.com
Jos sinullakin on juhlat tulossa ja haluaisit juhlien arvoiset korut, niin tuolta Ghitan kotisivuilta löytyy sähköpostiosoite ja myös facebookiin voi viestin jättää.

torstai 1. toukokuuta 2014

Unelmointia

Tässä on viikko lähtenyt käyntiin lähinnä särkylääkkeiden voimalla. Selkä meni kyllä todella huonoon kuntoon. Tulehtui aika laajasti ja mitä muuta, niin sitä en halua edes ajatella.
Koska olen joutunut olemaan toimetonna, niin olen lukenut ja piirtänyt. Molempia voi tehdä merenneitoasennossa sohvalla. Paljon olen kyllä nukkunutkin, ilmeisesti tuo lääkitys väsyttää ja lepohan se paras lääke on, eikös siinä yhdessä lastenlaulussa niin sanota.


Tällaisen kevätneitosen piirsin eilen. Kutsuisiko hän kesän? Kesä on minulla kyllä mielessä. Odotan, että pääsen tekemään kasvimaata, täyttämään pientä kasvihuonettani taimilla ja siemailemaan kylmää juomaa kuumana kesäiltana puutarhakeinussa istuskellen, kesän kukkien tuoksuessa ympärillä.
Avomaankurkkujen, vesimelonien ja paprikoiden taimet ovat jo lähteneet hyvin kasvamaan. Kohta pääsen siirtämään ne isompiin ruukkuihin. (Kieltäydyn ajattelemasta, että selkäni estäisi sen!)


Tänään alkoi toukokuu. On siis kevät!