Viikonloppumatkailua

Jännä, kuinka pienikin reissu saa ajan muuttumaan. Viikonloppu tuntui venyneen positiivisella tavalla peräti päivällä, vaikka todellisuudessa se oli tuntia normaalia lyhyempi. Lähdin pienelle viikonloppuvierailulle Lahteen lauantaiaamuna ja palasin sunnuntai-iltana ja kotiin tulataessa tuntui, että olisin ollut poissa ainakin pari päivää, jollei peräti kolme.
Päivien soljuessa eteenpäin tasaiseen tahtiin, ilman sen kummenpia poikkeamia rutiineista, päätyy ihmettelemään vain ajan kulumista, lasten liian pikaista varttumista aikuisiksi ja omaa vanhentumistaan. Mutta kun hankkii päiviinsä pientä vaihtelua, uusia paikkoja, ihmisiä ja kokemuksia niin silloin myös ajan kuluminen elämänvirrassa tuntuu muuttuvan. Elää enemmän.

Lauantaiaamuna lähdin siis nuorimman tyttären kanssa ajelemaan kohti Kangasalaa. Kävimme ensivisiitillä esikoiseni uudessa kodissa ja siitä lähdimme poikani kyydillä ajalemaan kohti Lahtea. Matkalla oli pikku pysähdys Pälkäneellä, missä poikkesin työasioissa Spirraalin pienessä ateljee myymälässä. Ihana pikku putiikki täynnä kaikenlaista kaunista kotimaista käsityötä. Kohtapuoliin löytyy myös minun tekemistäni helmistä hauskoja, Noora Rosbergin suunnittelemia koruja.

Pälkäneeltä matka jatkui siis Lahteen sukuloimaan. Tädin luona meitä jo odoteltiin. Tytär katosi pikkuserkkujensa kanssa takahuoneisiin ja minä sain istua muiden kanssa keittiöön vastapaistettujen pitzojen ja sämpylöiden seuraan. Pojallani oli tapaamisia ja hän lähti muutaman pitzan jälkeen näihin. Minulla iltapäivä kului mukavasti seurustellessa.
Päivällispöydässä meillä kypsyi ajatus lähteä katsomaan paikallista luonnonsuojelualuetta ja koska oltiin jo iltapäivässä päätimme lähteä heti. Kohde oli Linnaistensuon luonnonsuojelualue.

Kyseessä on suoalue, jonka halki menee pitkospuut. Oikein tukevat ja hyväkuntoiset, tosin paikoitellen vain yhden laudan levyiset.

Suolla kasvaa kuulemma karpaloita ja syksyisin suopursut levittävät huumaavia tuoksujaan. Lintuja emme tällä kertaa nähneet muita kuin pari korppia ja muista eläimistä kertoivat vain mäyrän jätökset. Meitä olikin sen verran suurempi poppoo liikkeellä, että pelästytimme varmasti kaikki aremmat oliot kauemmas pitkospuista.

Suoalue päätyi metsikköön, missä sielläkin oli mielenkiintoista katsottavaa. Pitkospuilla ei päässyt tekemään lenkkiä, vaan piti tehdä täyskäännös ja palata samaa reittiä takaisin. Paikoitellen oli tehty leveämpiä laudoituksia, jotta satunnaisia vastaantulijoita oli helpompi ohittaa. Siellä oli myös muutama levennys, missä saattoi istua ja syödä vaikka eväitä.

Reippaan ulkoilun jälkeen jatkoimme illanviettoa takan ääressä herkutellen. Tädin luona käydessä ei koskaan tarvitse nälissään olla. Tämä herkkutarjotin on tyttöjen bravuuri ja siihen kuuluvat vielä ehdottomasti takkanakit.

Sunnuntailounaalla oli sitten serkun perhe kokonaisuudessaan ja iltapäivällä lähdimme taas ajelemaan kotia kohti. Onneksi valoisaa aikaa riittää jo pitkälle iltaan, niin ei tarvinnut hämärissä ajella.