perjantai 27. joulukuuta 2013

Kirjoja muinaisilta ajoilta

Luin joulunpyhinä Bernard Cornwellin kirjoja. Ennen joulua olin jo lainannut kirjastosta kirjat Viimeinen kuningaskunta ja Kalpea ratsastaja. Kirjat sijoittuvat 800-luvun lopun Englantiin -joka ei siis vielä silloin ollut nimeltään Englanti, vaan koostui neljästä kuningaskunnasta Northumbriasta, Wessexixtä, Merciasta ja Itä-Angliasta- ja kirjojen puitteet perustuvat historiallisiin tosiseikkoihin ja muutamaan historialliseen henkilöön. Kirjojen päähenkilö on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Tuohon aikaan tanskalaiset viikingit ryöstelivät ja yrittivät valloittaa näitä kuningaskuntia ja pitkälti siinä onnistuivatkin.
Viimeinen kuningaskunta on sarjan ensimmäinen kirja. Ei se minusta niin kauhean hyvä ollut, mutta koska olin lainannut sen jatko-osankin, joka on Kalpea ratsastaja niin luin senkin. Siinä tarina jotenkin tempaisi mukaansa heti ensi lehdiltä ja sitten olinkin koukussa. Juuri ennen kuin kirjasto jäi joululomalle kävin hakemassa Pohjoisen valtiaat, Miekkojen laulun ja Palavan maan. Eilen illalla -tai oikeammin yöllä- sain Palavan maan loppuun luettua ja selvisi, että sillekin on vielä jatkoa. Pitää mennä siis taas kirjastoon.
Nämä ovat hyvin miehisiä kirjoja, onhan kirjailijakin mies. Kirjojen päähenkilö, Uthered on soturi sanan varsinaisessa merkityksessä ja kirjoissa on paljon taistelukuvauksia. Miekat viuhuvat, päitä lentää ja suolia pursuaa. Luulisi siis, että ei minulle sopivia kirjoja laisinkaan ja tunnustan, että ihan joka sanaa näistä taisteluista en ole lukenut. Silmäilin muutamat yksityiskohdat pikalukuna. Joka tapauksessa kirjoitustyyli ja tarina on niin mukaansa tempaavaa, että en meinannut malttaa kirjoja käsistäni laskea. Onneksi oli joulunpyhät ja hyvin aikaa.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulutarina tonttu Pylleröstä


Tonttukylässä on käynyt melkoinen kuhina viime päivinä. Viime viikolla Pyllerö tonttu huomasi yhden lahjan kadonneen. Pyllerö oli aivan varma, että noita Kykkerö, joka asui metsän keskellä pienessä mökkipahassa oli sen käynyt vohkimassa.
Kaikilla tontuilla oli kiire, olihan joulu tulossa ja piti tehdä yhtä jos toista. Pyllerö päätti kuitenkin saada kadotetun lahjan takaisin. Yksin hän ei uskaltaisi Kykkerön mökille, joten hän lähti hakemaan apujoukkoja.
Ensimmäisessä tonttutalossa ulko-ovi oli auki ja talon tonttumuori kantoi mattoja ulos tuulettumaan, pikkutontut lakaisivat lattioita ja isä tonttu ripusti himmeliä kattoon. Pyllerö astui ovesta sisälle ja kertoi, kuinka häneltä oli yksi lahja kateissa ja kuinka hän oli aivan varma noita Kykkerön syyllisyydestä sen katoamiseen.
Isä tonttu vilkaisi Pylleröön ja kysyi, mistä Pyllerö nyt niin päätteli. Pyllerö kertoi, että oli kuullut viime kesänä Mustarastaan kertoneen Leivoselle, että Peura oli kuullut Ketun kertovan Siilisippuralle noita Kykkerön sadatelleen lahjojensa loppumista. Nyt Kykkerö oli tietenkin huomannut Pyllerön paketoivan lahjoja ja käynyt ottamassa yhden itselleen. Isä tonttu ihmetteli, mistä Pyllerö tiesi yhden lahjan olevan hukassa. Pyllerö sanoi, että kun hän aloitti paketointia, niin lahjoja ja pakettikortteja oli yhtä monta, mutta tänään kun hän oli laskenut jäljellä olevat paketoimattomat lahjat ja pakettikortit, niin kortteja oli ollut yksi enemmän kuin lahjoja. Yksi lahja on siis hävinnyt ja noita Kykkerö on ensimmäinen ja ainoa epäilty.
Isä tonttu sai himmelin kiinnitettyä ja lähti Pyllerön mukaan seuraavaan taloon. Siellä leivottiin joulutorttuja. Pyllerö esitti asiansa ja yksi tonttu lähti taas Pyllerön mukaan seuraavaan taloon. Siellä oli lahjojen paketeointi meneillään, mutta yksi tonttu tästäkin talosta lähti Pyllerön matkaan. Lopulta Pyllerö oli saanut kerättyä yhdeksän tonttua mukaansa ja kaikki tontut kerääntyivät Pyllerön talolle.
Pyllerön talossa vallitsi melkoinen sekamelska. Pyllerö asui yksin talossaan, eikä kovin usein viitsinyt siivota. Nytkin oli sänky petaamatta, likaisia sukkia lattialla, tiskipöytä kukkuroillaan tiskaamattomia astioita ja suuri pöytä täynnä valmiita lahjapaketteja, paketoimattomia lahjoja, lahjapapereita, pakettikortteja, nauhoja, nippu vanhoja sanomalehtiä ja tyhjiä kahvikuppeja.
Toiset tontut katselivat hämmästyneinä Pylleron mökissä vallitsevaa sekamelskaa ja vilkaisivat toinen toistaan. Yksi tontuista ehdotti, että jospa he kaikki yhdessä ensin auttaisivat Pylleröä siivoamaan mökkinsä ja vasta sitten lähdettäisiin noita Kykkerön mökille. Pyllerö huitaisi kädellään koko siivoamiselle ja tuli samalla huitaisseeksi pöydän toisen pään tyhjäksi. Nyt oli lattiakin täynnä lahjapapereita, paketteja, pakettikortteja ja paketoimattomia lahjoja.
Tontut alkoivat kaikki yhdessä kerätä lattialle pudonneita tavaroita ja vainvihkaa yksi tontuista ryhtyi tiskaamaan, toinen petasi Pylleron sängyn, kolmas kantoi matot pihalle, neljäs keräsi likaiset sukat pyykkiin, viides jäjesti valmiit lahjapaketit sievään pinoon, kuudes järjesti paketoimattomat, seitsemäs asetteli kaikki nauhat, kortit ja lahjapaerit sieviin pinoihin, kahdeksas alkoi lakaista roskia lattialta ja yhdeksäs alkoi auttamaan Pylleröä loppujen lahjojen paketoinnissa.
Lopulta kaikki lahjat oli paketoitu eikä yhtään korttia ollut jäänyt yli. Pyllerö ihmetteli, että oliko nyt yksi korttikin hukassa. Tontut laskivat kaikki paketit ja määrä täsmäsi listaan, missä lahjojen saajien nimet olivat, kukaan ei ollut jäänyt ilman. Pyllerön mökissä oli ollut vain niin sekaista, että Pylleröltä oli puolivälissä urakkaa jäänyt yksi lahja huomaamatta, ehkä se oli ollut piilossa paperiröykkiön alla.
Pylleröä nolotti kun oli tullut noita Kykkeröäkin syyttäneeksi ja nyt kaikilla muilla oli jääneet omat jouluvalmistelunsa tekemättä. Muut tontut kuitenkin lohduttivat Pylleröä, että koska heidän jokaisen perheessä oli monta henkilöä, niin joka talosta oli hyvin riittänyt yksi tonttu Pylleröä auttamaan ja koska nyt on Pyllerönkin tupa siisti ja paketointi urakka tehty, voi Pyllerö lähteä viemään valmiita paketteja Joulupukille. Kun Pyllerö myöhemmin palasi kerääntyi koko tonttukylän väki yhteiseen illanviettoon, missä riitti hyvää syötävää, naurua, laulua ja taidettiin siellä vähän tanssiakin.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Piparkakkutalo

Perinteinen piparkakkutalo on valmis. Olen tehnyt tämän saman kaavan mukaan piparkakkutalon jo vuosia. Tänä vuonna vaan kävi niin hassusti, että kokoomisvaiheessa huomasin savupiipun puuttuvan. Kuten kuvasta näkyy virittelin siihen piipun kuitenkin. Neljä sydämen muotoista piparia ja niistä reunat pois niin saatiin savupiipun ainekset. Hätä neuvot keksii. Vaikka ei tässä nyt mikään varsinainen hätä ollut, talo vaan tuntui jotenkin vaillinaiselta ilman piippua ja piipusta nousevaa savukiehkuraa.

Piparitaikinan tein itse. Se on tosi helppo tehdä. Laitan tähän reseptin. Harmi kun en huomannut ottaa kuvia työvaiheista, mutta koitan laittaa riittävän yksityiskohtaisen selostuksen.


PIPARKAKKUTAIKINA

2 dl siirappia
2 dl sokeria
250g voita
2 munaa
n.8-10 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa.
n. 3 rkl piparkakkumaustetta

Laita kattilaan sokeri, siirappi ja piparkakkumauste. Kiehauta ja lisää rasva joukkoon. Muista sekoittaa jo ennen kuin kiehahtaa. Sitten kattila pois hellalta ja annetaan jäähtyä. Siinä odotellessa voi etsiä sopivia piparkakkutalon kaavoja ja mitata toiseen kulhoon jauhot ja sekoittaa sinne soodan. Minä mittaan yleensä 8 dl jauhoja ja lisäilen sitten 1-2 dl kun taikina on muuten valmis.
Kun kaavat on löydetty ja jauhot sekoitettu, on seoskin sen verran jäähtynyt, että siihen voidaan lisätä munat voimakkaasti sekottaen. Lopuksi lisätään jauho-soodaseos. Jauhoja voi lisätä jos tuntuu liian löysältä, kuten aiemmin sanoin mittaan aluksi vain 8dl ja lisään tarpeen mukaan lopuksi.
Taikinan pitää olla aika jäykkää. Se kannattaa ottaa pois kattilasta ja laittaa esim ison lautasen päälle leivinpaperia ja taikina siihen leivinpaperiin kiedottuna jääkaappiin. Itse laitan leivinpaperin neliskanttiseen lasiseen uunivuokaan niin siihen saa taikinan kivasti neliskanttiseksi paksuksi levyksi.
Taikinan pitää olla ainakin neljä tuntia vetäytymässä, mutta se voi odottaa leipomistaan jääkaapissa leivinpaperiin kiedottuna vaikka kolme vuorokautta. Kattilasta se kannattaa poistaa siksi, että siitä tulee aika jäykkää siellä jääkaapissa ja sitten sitä on vaikea ottaa kattilasta pois.
Tällä reseptillä tulee niin iso määrä taikinaa, että vaikka tekisi isonkin talon, niin voi vielä leipoa ihan pipareitakin.

Minä tein yhden ison talon, neljä pientä ja kaksi pellillistä sydänpipareita. Kaikkia ei tarvitse paistaa samalla kertaa, vaan paistamisen voi tehdä useampana päivänä ja siitä leivinpaperissa olevasta levystä on helppo veitsellä lohkaista haluamansa kokoinen pala.

Ai niin, piparkakkutalon osat liimasin paistinpannulla sulattamallani sokerilla. Paistinpannu levylle kuumenemaan ja pannulle puolidesiä hienoa sokeria, odotetaan, että pannu kuumenee ja sokeri sulaa. Siitä tulee hieman siirappimaista. Otetaan pannu pois levyltä ja talon seinälevyn reuna kastetaan sulaneeseen sokeriin ja kevyesti painetaan alustaan, seuvaava seinä kastetaan pohja ja se sivu mikä tulee kiinni jo pohjalla seisovaan seinään jne. Kannattaa varoa polttamasta näppejään sulaan sokeriin.

Nyt vaan pipareita paistamaan, niin tulee jouluntuoksu kotiin!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Askartelua

JOULUTÄHTI

Tässä ohjeet helmistä punottuun joulutähteen.
Tarvikkeet; pieniä pyöreitä helmiä, putkihelmiä, ohutta metallilankaa ja miellään sivuleikkurit langan katkaisuun ja pienet pihdit helpottavat muuten vaan.

Aloitetaan katkaisemalla n.130cm pitkä pätkä metallilankaa ja pujotetaan siihen 12 helmeä.

Metallilanka kiepautetaan ympyräksi. Ei kannata laittaa helmiä kovin tiukkaan tähän aloitusympyrään, vaan helmet saavat olla vähän löysästi, se helpottaa jatkossa.

Sitten pujotetaan 3 helmeä metallilankaan ja lanka viedään rinkulassa olevan helmen läpi niin että langan lähdön ja paluun väliin jää yksi helmi.

Vedetään lanka tiukkaan. Pujotetaan taas lankaan 3 helmeä ja lanka rinkulassa olevan helmen läpi niin että väliin jää yksi helmi. Tätä jatketaan rinkulan ympäri niin että rinkulaa ympäröi kuusi kolmen helmen "terälehteä".

Kun pujotetaan se viimeinen eli kuudes kolmen helmen sarja niin lanka pujotetaan nyt siitä ensimmäiseksi tehdystä "terälehdestä" niin, että se tulee ulos keskimmäisestä helmestä. kts. alla oleva kuva.



Seuraavaksi lankaan pujotetaan 5 helmeä. Tässä olen itse käyttänyt keskimmäisenä hieman isompaa helmeä. Lanka pujotetaan taas viereisen "terälehden" keskimmäisestä helmestä ja kiristetään.


 Näitä viiden helmen "terälehtiä" tehdään taas kuusi.

 Kuudetta terälehteä tehdessä kannattaa olla tarkka, sen nimittäin helposti jättää tekemättä, koska rinkula näyttää äkkiseltään hyvältä jo viidellä terälehdellä. Kuudennesta viedään lanka taas sen ensimmäiseksi tehdyn terälehden helmien läpi, niin että lanka tulee siitä keskimmäisestä isommasta helmestä läpi.


 Sitten otetaan se putkihelmi. Minulla kultaiset helmet ovat 2cm pitkiä ja hopeiset 3 cm. Pujotetaan lyhyempi putkihelmi ja 4 pientä helmeä lankaan.

Lanka pujotetaan nyt sen putkihelmeä ensimmäisenä seuraavan helmen läpi, niin että ne kolme pientä helmeä muodostavat lenkin. Katso kuva alla.

 Lisätään  toinenkin putkihelmi ja lanka pujotetaan viereisen terälehden keskimmäisesta helmestä ja kiristetään. Sitten taas putkihelmi ja neljä pientä helmeä, pienistä helmistä lenkki ja uusi putkihelmi, lanka viereisen terälehden keskimmäisestä helmestä. Jatketaan ympäri niin että tähdessä on kuusi sakaraa.

 Viimeisen eli kuudennen sakaran jälkeen lanka viedään siitä ensimmäisen terälehden keskimmäisestä helmestä ja ensimmäisen sakaran putkihelmestä läpi. Tähden voi lopettaa tähänkin, mutta jos vielä vähän jatketaan niin saadaan näyttävämpi tähti.

 Lanka tulee nyt sakaran kärjestä ennen niitä pienten helmien muodostamaa lenkkiä. Pujotetaan lankaan pidempi putkihelmi ja viisi pientä helmeä. Pienistä helmistä tehdään lenkki samoin kuin tehtiin kultaisten sakaroiden päihin. Lenkin jälkeen pujotetaan toinen putkihelmi.
Lanka viedään nyt kultaisen sakaran putkihelmien päälle ja kiepautetaan pikkuhelmen ja putkihelmien välistä ympäri. Tämä pitää tehdä tiukasti. (Katso myös alla oleva kuva.) Sen voisi pujottaa kaikkien neljän helmen läpi ja seurata lenkkiä, mutta helpompi ja aivan yhtä hyvä on tämä kiepautus. Tähti on niin kevyt että tämä toimii aivan hyvin. Kun sitten on kuusi hopeista sakaraa niin tähti on valmis ja ylimääräisestä langasta voi tehdä tähteen ripustuslenkin.


Sitten vaan ikkunaan koristeeksi tai jouluna kuuseen, myös lahjapaketin koristeena oikein kiva.




torstai 12. joulukuuta 2013

Joulutunnelmaan virittäytyminen on aloitettu. Kyntteliköt ovat olleet ikkunalla ensimmäisestä adventista lähtien, mutta toissapäivänä kaivoin esille pikkujoulukuusen. Kutsun sitä sillä nimellä. Se on siis pikku siksi, että se on vain puolimetriä korkea. Otan sen esille aina hyvissä ajoin ennen joulua ja se toimii samalla eteisen tunnelmavalona tämän pimeimmän ajan yli.
Joulunluonti jatkui tänään sitten verhojen vaihtamisella. Talven kylmyyden keskellä pitää olla lämpimän väriset verhot ikkunoissa. Olohuone ja keittiö saivat nyt sellaiset, ihan ne samat mitkä niissä on olleet jo monta joulua. Myös sohvatyynyjen päälliset ovat nyt joulunpunaiset. Meillä on siis joulutyynyt erikseen.
Tein vielä piparkakkutaikinan valmiiksi, jotta huomenna voin alkaa sitten paistelemaan piparkakkutalon osia. Leivinuunikin on kuumenemassa sitä varten, että nuorimmaiseni saa tehdä siellä ensimmäisen erän joulutorttuja kun hän tulee koulusta.
Muutama lahjakin on jo paketoitu.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Philippa Gregoryn kirjat Valkoinen kuningatar ja Punainen kuningatar on nyt luettu. Kaksi kirjaa ja sama tarina kuvattu kahden eri ihmisen näkökulmasta.Vaikka tarina pohjaa todellisuuteen ja siinä on oikeita historiallisia henkilöitä, se on kuitenkin paljolti kirjailijan mielikuvitusta kuten hän itse loppusanoissa kertoo.
Lukukokemuksena ihan kiva. Käytän tätä nuorisotermiä, koska se sopii kyllä nyt tähän.

Pidän todella paljon historiallisista romaaneista ja olen myös lukenut niitä paljon. Nämä olivat varsin kevyttä luettavaa, ihan sujuvaa tekstiä, mutta ei varsinaisesti koukuttavaa. Tavallaan mielenkiintoista lukea sama tarina kahdelta eri kantilta, mutta toisaalta tylsä kun juoni oli ensimmäisen kirjan jälkeen selvillä. Minua häiritsi lisäksi se, että olen lukenut jonkun kirjan -jonka nimi oli muistaakseni Katariina, kirjailijaa en muista- joka kertoi vähän samanlaisen tarinan. Minua häiritsi koko ajan, että kertoiko se tästä samasta ajasta vai oliko se joku toinen aika kuitenkin. Nyt on pakko mennä kirjastoon ja lainata se uudestaan ja tarkistaa asia. Joka tapauksessa siitä aiemmin lukemastani kirjasta jäi parempi maku suuhun kuin näistä. Se tempaisi silloin mukaansa ja sitä oli pakko lukea yömyöhäiseen. Siinäkin oli Plantagenet kuningas ja hänen veljensä ja taisteluita kuten tässä, mutta voihan olla että Englannin historiassa näitä kruununtavottelijoita on riittänyt ja taisteluita käyty samaan tyyliin vuosisatoja. Tarkistan asian kuitenkin heti huomenna.

Jälkikirjoitus
En sitten malttanut odottaa huomiseen, vaan oli pakko selvittää tätä Katariina mysteeriä heti. Se kirja sijoittui 1300-luvulle ja kertoi Katherina Swynfortista, josta tuli John Gauntin rakastajatar ja lopulta vihitty vaimo. Siten liittyi näihin kirjoihin niin että Punainen kuningatar, Margaret Beaufort oli Katherinan ja John Gauntin pojan pojan tytär. Edward III ja Edward IV ovat olleet samantapaiset kuninkaat ja se ilmeisesti aiheutti tätä sekaannusta ajasta.


tiistai 10. joulukuuta 2013

Olipas kiirettä hetken aikaa. Itsenäisyyspäivästä maanantai aamuun tein helmiä urakalla. Tuli sellainen viimetipan tilaus, eli kiirettä piti. Kuvittelin siitä vielä torstai-iltana ihan helposti selviäväni. Määrä oli iso ja suunnittelin tekeväni ensin joka aamu uunillisen ja sitten illalla toisen uunillisen ja viikonloppu riittäisi tähän hyvin. Miten en nyt tullut ajatelleeksi, että vaikka aamulla aloitan niin siihen että saan uunin täyteen menee muutama tunti ja sitten taas vastaavasti siihen että uuni jäähtyy menee myös useampi tunti. Oli pakko tyytyä tekemään yksi uunillinen per päivä. Jotta sain myös tarpeellisen määrän valmiiksi piti tehdä uuni todella täyteen joka päivä.


Aamulla herätessä olin hyvällä mielellä kun tiesin saaneeni urakkani päätökseen onnistuneesti. Hyvä mieli kuitenkin kaikkosi onnistuneesti. Pyöriteltyäni koko viikonlopun mustavalkoisia helmiä, jouduin kohtaamaan musta-valkoisen maailman.
Miksi jotkut laskettelevat valkoisia valheita huolettomasti ja samalla rikkovat luottamuksen? Miksi jotkut näkevät kaiken musta-valkoisena? Miksi joillekin on tärkeintä löytää syyllinen, sen sijaan että pyrittäisiin vain korjaamaan tilanne? Miksi pitää väittää valkoista mustaksi?

torstai 5. joulukuuta 2013

Olen tehnyt tämän kuvan helmen jo ainakin vuosi sitten ja nuo hopeaosat siinä olen tehnyt hopeasavesta ja koukku ja riipus sterlinghopeaa. Se sopii nyt tähän päivään.

En tiedä miten tämä syksy oikein on ollut mukamas kiireinen, en ole ehtinyt lukemaan yhtään kirjaakaan. Nyt olen kuitenkin hakemut kirjastosta kaksi kirjaa ja eilen jo aloitin lukemaan Philippa Gregoryn kirjoittamaa kirjaa "Valkoinen kuningatar". Lainasin myös "Punainen kuningatar" samalta kirjailijalta.
Viime viikolla Tampereella käydessäni löysin Koskikeskuksesta edullisia kirjoja ja siellä oli myös tämä Punainen kuningartar. Ei kuitenkaan ollut rahaa sitä ostaa, joten pistin nimen mieleen ja päätin lainata kirjastosta. Niinhän siinä tietenkin kävi, että kotiin päästyäni en enää muistanut kirjan, enkä kirjailijan nimeä. Onneksi on Lue kirja sivusto facebookissa ja siellä ihan kirjan ulkoisilla tuntomerkeillä löytyi tarvittavat tiedot ja pääsin sen lainaamaan. Kirjastossa sitten selvisi, että Valkoinen kuningatar on kirjoitettu ensin, joten aloitin siitä.

Toinen, mitä en ole muka ehtinyt on maalaaminen. Jostain syystä se vaan on niin, että kesällä en yleensä koskaan tartu siveltimeen, vasta kun lumi on maassa niin maalaaminen kutsuu minua. Niin nytkin. Tuolla luonnossa käyskennellessäni tein pienen luonnoksen ja sitä alan tässä kohta työstämään.

Tuntuu mukavan rauhaisalta ja mieli on tyyni. Onko se joulun tuloa.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tänään oli taas puhetta siitä, kuinka käsityöyrittäjyys on siitä kimurantti ammatinvalinta, että siinä joutuu tahtomattaan kilpailutilanteeseen käsityötä harrastavien kanssa ja toisaalta tuotteensa halpamaissa teettävien yritysten kanssa.
Tästä olen nyt kyllä ennenkin kirjoittanut, kuinka mummo joka kutoo aikansa kuluksi sukkia menee torille myymään sukat lankojen hinnalla ja vieressä on käsityöyrittäjä myymässä oman yrityksensä sukkia kolminkertaiseen hintaan. Mummon sukat menevät kaupaksi ja mummo voi taas mennä kotiin jatkamaan harrastustaan ja käsityöyrittäjä menee kotiin ihmettelemään, millä maksaa kaikki laskunsa. Mummo on eläkkeellä ja maksaa laskunsa sillä saamallaan eläkkeellä ja se käsityöyrittäjä yrittää sillä sukkien myynnillä kerätä rahaa millä voi maksaa eläkemaksut, jotta voi jonain päivänä jäädä eläkkeelle.
Nyt ei sitten kannata alkaa huomautella liian pienistä eläkkeistä, se ei ole nyt se pointti. Pointti tässä on käsityön hintojen vääristymä. Totutaan siihen, että sukat saa halvalla ja siitä seuraa väistämättä käsityön aliarvostus.
Toinen vääristymä syntyy näistä halpakauppojen tuotteista.Olin pari viikkoa sitten käsityömessuilla Tampereella, siellä eräs nainen katseli tekemääni helmikirjottua laukkua. Hän sanoi että eihän tuollaista kannata tehdä. Ilman muuta pitää teettää ne vaikka Intiassa. Siellä ne eivät tule maksamaan juuri mitään. Sanoin, että minä nyt kuitenkin olen tehnyt ja väitin vielä, että tämä minun tekemäni on tehty niin että se tulee myös kestämään vuosikausia, se ei ala purkaantumaan vaikka siitä joku lanka katkeaisikin ajan kuluessa. Nainen nyrpisteli nenäänsä ja oli vaan sitkeästi sitä mieltä, ettei mitään tuollaista kannata Suomessa tehdä.
Mielessä oli kyllä kaikenlaista, mutta jätin kuitenkin sanomatta. Ihmettelin vain, miksi ihmeessä hän oli tullut käsityömessuille ylipäätään jos kerran oli sitä mieltä, että tuotteet kannattaa teettää halpamaissa. Oliko hän samaa mieltä myös muilla osastoilla? Eikö hänen olisi kannattanut mennä vaikka Henkkaan& Maukkaan?
Eräs valtiovarainministeri sanoi aikoinaan palkkaneuvottelujen ollessa käynnissä, että kyseessä ei ole liian matalat palkat vaan kyse on ammatinvalinnasta. Lausunnosta nousi häly, mutta onhan siinä totuuden siemen.