Metsän siimeksessä

Kaksi päivää olen nyt kulkenut metsässä puolukoita poimimassa ja nauttinut suunnattomasti. Harvoin on ollut näin hienot ilmat puolukka aikaan. Tähän mennessä olen poiminut 60 litraa puolukoita, ensimmäiset kymmenen litraa olen jo tehnyt tuoremehuksi ja toinen kymmenen litraa on tekeytymässä, neljäkymmentä litraa odottaa sitten perkaamista. Kuulostaa varmaan ikävältä, mutta ei se ole. Nyt on ollut sateettomia päiviä ja puolukat ovat silloin helppoja perattavia. Aion tehdä tästä kaikesta sitä tuoremehua ja menen sitten vielä kerran hakemaan ämpärillisen tai pari ja siitä teen survosta.

Nämä kuvat eivät tuo ollenkaan niin hyvin esiin maiseman jylhyyttä kuin mitä se todellisuudessa oli. Kyllä siellä silmä ja sielu lepäsi. Ensimmäinen kuva on otettu kallion päältä, mistä se laski kuvassa näkyvään metsäjärveen. Eli siellä puiden lomassa pilkottaa tummavetinen metsäjärvi, jos oikein tarkasti katsoo. Korkeusero ei valitettavasti tule oikein esiin. Puolukoita oli runsaasti ja ne olivat suuria kuin karpalot.
Tuon kaatuneen rungon päällä sitten istuin, söin eväitä, ihailin maisemia ja kuuntelin hiljaisuutta. Missään muualla kahvi ei maistu niin hyvältä kuin metsässä ja voileipä, mitä ei keittiön pöydän vieressä viitsisi edes syödä on metsässä ihan herkkua.
Vaikka kilometrien kävely metsässä läpi ryteikköjen, kivikkojen ja jyrkkien kallioden tuntuu kropassa, varsinkin takaisin tullessa kahta täysinäistä ämpäriä kantaen, niin kyllä se lataa akkuja paremmin kuin mikään muu.