perjantai 28. kesäkuuta 2013

Täällä riehui ukkonen eilen. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli oli melkoinen. Yksi nuori mäntykin kaatui, melkein rojahti ruusupensaan päälle, mutta ei ihan. Muovinen puutarhatuoli lenteli pitkin takapihaa ja sade oli niin rankkaa että ei nähnyt kunnolla pihan yli. En voi kuin ihmetellä kuinka kukat sen kaiken kestivät.
Minusta on vallan ihmeellistä että myräkän mentyä kaikki kasvit näyttivät kallistuneen sinne tänne, tai lamonneen pitkin maata ja tänä aamuna kun aurinko oli hetken paistanut kaikki olivat ihan entisellään. Tai eivät ihan kaikki, se mänty ei noussut ja salaattipenkki kasvimaalla oli aika ryvettyneen näköinen. Mutta kun ajattelee kuinka hentoisilta monet kukat näyttävät niin ulkonäkö pettää. Herkän hentoisuuden takana onkin melkoinen vahvuus.

Opin eilen jotain uuttakin. Kuulin ensi kertaa tomaatin varkaista. Olen kasvattanut tomaatteja kasvihuoneessa jo parina vuonna, enkä ole tiennyt että tomaateista pitää poistaa varkaat. Tomaatteja on kuitenkin tullut joka vuosi. Olen istuttanut tomaatit siemenestä ja aina samaa laatua. Tänä vuonna ostin kolme eri lajista tainta. Ne itse istuttamani ovat tainneet olla pensastomaatteja ja niiden suhteen näitä varkaita ei kai niin tarkasti tarvitse poistaa, joten siksi ilmeisesti olen saanut kohtuullisen tomaattisadon joka vuosi.
Nyt kyllä olin huomannut että siihen yhteen taimeen ei ollut tullut raakileita ollenkaan, kukkia kyllä. Meninkin eilen illalla heti kun se ukkonen hellitti poistamaan se varkaat ja tänään tarkistin tomaatit uudestaan ja poistin loputkin varkaat.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Väri mietteitä

Mietin joskus että näkevätkö kaikki ihmiset värit samalla tavalla. Onko sininen kaikkien silmissä sitä samaa sinistä kuinka minä sen esimerkiksi näen, vai näkeekö joku sen sellaisena kun minä näen vaikka violetin? Turkoosin kohdalla tämä kysymys herää mielessäni helpoiten. Monasti on käynyt niin että minä katselen jotain ja ajattelen että onpa ihana turkoosin sävy, sitten tulee joku muu ja tokaisee että "Kiva vihreä."
Toinen mielenkiintoinen seikka on kuinka jotkut ihmiset ovat jonkun tietyn värisiä. Tarkoitan tällä että heidän suosimansa värimaailma on jonkun tietyn värinen. Tiedän jonkun verran oransseja ihmisiä, pienen ryhmän vihreitä, pinkkejä  ja violetteja ihmisiä, sekä suuri joukko sinisiä ihmisiä. Mustat ovat sitten oma joukkonsa. Itse olen kyllä ihan kirjava. En pysty sanomaan edes lempiväriäni. Näin kesällä innostun usein turkoosin eri sävyistä. Viime talvena huomasin usein käyttäväni vaaleanpunaista. Joskus taas kaikki syksyn maanläheiset ja voimakkaat värit tuntuvat hyviltä, nuorena minulla oli punainen kausi.
Olisi mielenkiintoista tehdä joku testi ihmisten lempiväreistä, ja onko yleensä mitään lempiväriä. Kukaan ei kuitenkaan mitään kommentoi, mutta olisi kiva jos moni lukisi tämän ja sitten loppuun kommentoisi oman värimaailmansa. Siitä saisi sitten kuvan mikä olisi se yleisin lempiväri, vai onko sellaista. Jos ei olisi kielimuuria niin tämän saisi eri maista, sitten näkisi onko joku maa enemmän vaikka punainen vai vihreä.


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ilo

Taas kerran voin todeta, että puutarhanhoito kannattaa ehdottomasti. Olin aika mieli alamaissa ja ärsyyntynyt lähes koko päivän, kuten edellisestä postauksestani ehkä saattoi havaita. Äsken menin kasvihuoneelleni vielä kastelemaan ja samalla ihailin niitä sormen paksuisia kurkkujani. Kurkussa on varsin isot lehdet ja se on niin tiheä ettei seinää näy sen takaa. (Selvennykseksi mainittakoon että kasvihuoneeni on sellainen puolikas huone, vanhoista ikkunaruuduista tehty ja nojaa hallin seinään.)
Nyt sitten halusin laskea ne kurkut ja siirsin lehtiä. Mikä ihana yllätys olikaan kun siellä kasvoikin ihan kokonainen valmis kurkku! Itseasiassa kaksi, mutta poimin vain toisen.

Että minun on nyt mieleni hyvä. Elämäni ensimmäinen itse kasvatettu kurkku! Kyllä hävisi jonnekin kauas kaikki harmistukset. Alkakaa hyvät ihmiset kasvattamaan kurkkuja tai ihan mitä vaan, sillä tämä se on todellista terapiaa. Onnistumisen iloa, luonnon ihmeitä, silmän iloa, tuoksuja ja makunautintoja.

Puutarhassa puhkeaa joka päivä uusia kukkia. Suuria ja upeita pioneja, pieniä ja yksinkertaisia metsäruusuja, päivänkakkaroita ja liljoja.
Jalopähkämö kukkii juuri nyt ympäri tonttia todella näyttävästi, keltaiset päivänliljat alkavat olla jo kukintonsa loppupäässä ja keijuruusut availevat varovasti nuppujaan. Kun suuret keijuruusu pensaani ovat täydessä kukassa niin etupihalla leijuu vieno tuoksu niiden ympäristössä. Tammelankaunotar on myös sellainen tuoksuva kukkainen puu, mutta sen kukinto on jo armotta ohi.
Onneksi minulla on nämä kukat, muuten olisinkin tänään pahalla tuulella. Olen taas tuskaillut verkkokauppani kanssa. Tulee vuosi täyteen kun avasin verkkokauppani ja tämä kulunut vuosi on nyt näyttänyt että sen pitäminen siinä laajuudessa, missä se minulla oli ei kannata. En haluaisi sitä kokonaankaan lopettaa, koska sen avaamisessa oli silloin melkoinen työ ja moni aina kysyy onko verkkokauppaa ja mistä tuotteita voi ostaa. Nyt yritän päivittää sen sellaiseksi miniversioksi, mikä ei tulisi kalliiksi, mutta kyllä taas menee tunteja hukkaan kun sen kanssa tappelen.
Tulee väkisin mieleen että vaikka ylläpitäjä mainostaa tällaista kaupan free-versiota niin se ei tietenkään tuota ylläpitäjälle, joten asia tehdään niin niin vaikeaksi asiakkaalle että lopulta suostuu ottamaan sen maksullisen version. Minä en kyllä ota, jos tämä minikaupaksi muuttaminen ei onnistu niin sitten saa kyllä loppua verkkokauppailu vallan. Harmi sinänsä, mutta näin pienen budjetin käsityöläisenä pitää olla tarkka  mihin pienet tulonsa sijoittaa. Toivoin tietenkin että verkkokaupan myötä tulot olisivat suurentuneet, mutta koska näin ei käynyt pitänee ottaa taas järki käteen.


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Puutarhan kuulumisia

Paprikasato on kasvanut! Näiden kahden kypsän lisäksi puussa on monta pientä vihreää alkua ja muutama kukka. Toiveissa siis on paprikoita vielä loppukesällekin.
Kasvihuoneessa voidaan muutenkin hyvin, tomaatit ovat kasvaneet mittaa, tehneet kukkia ja muutamia pieniä raakileitakin jo on. Kurkku kiipeää jo kattoon asti, siinä on myös kukkia ja pikkusormen paksuisia kurkun alkuja.
Kompostikasan päällä kasvavat kurpitsat ovat myös kasvaneen ja toisessa on jo peukalonpään kokoinen kurpitsa. Jännittävä nähdä kasvaako siitä kokonainen.
Kasvimaan perkasin tässä muutama päivä sitten ja sielläkin on kehitystä tapahtunut. Salaattia olen jo kerännytkin. Ainoastaan istuttamani salaattiherne on ei toimi niin kuin pitäisi. Se on tehnyt vain muutaman alun penkin toiseen päähän, muuten koko penkki on tyhjä. Epäilen että joku lintu on käynyt popsimassa herneet silloin istutuksen jälkeen. Siinä on nyt sitten ihan tyhjää penkkiä pari metriä. Suunnittelinkin meneväni huomenna tuonne Lehtosen puutarhalle katsomaan siihen jotain taimia. Mietin vähän jos laittaisin siihen lisää maissia, mutta katsotaan nyt mitä heillä on.



Tässä kuvassa kukkii suviruusu. Yleensä se kukkii kilpaa juhannusruusun kanssa, mutta tänä vuonna ainakin minun juhannusruusuni ovat vielä piukassa nupussa. Minulla on kolme juhannusruusupensasta ja yhdessä on jo muutama avonainen kukka, muut ovat vielä nuppuasteella. Hyvä niin, sillä nyt saan nauttia kukkaloistosta pidempään kun kaikki eivät kuki yhtäaikaa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Piha

Minuun iski puutarhainnostus siinä vaiheessa kun aloimme rakentamaan tätä taloa, missä nyt asumme. En ollut koskaan ennen onnistunut kasvattamaan oikein mitään. Oikeastaan en ollut isommin edes yrittänyt. Asuin vuosia rivitalossa ja kaikkien muiden takapihat kukkivat enemmän tai vähemmän ja minun takapihani kasvoi enimmäkseen rikkaruohoa. Aina joskus yritin sinne jotain istuttaa, mutta koska en osannut kasvejani hoitaa ne aina hävisivät.

Tätä tonttia kun tulimme ensi kertaa katsomaan niin täällä kukkivat silloin kielot. niitä oli jokapaikassa ja tuoksu oli ihana. Pari viikkoa myöhemmin tulimme uudestaan ja silloin täällä kukkivat metsäruusut. Päätin että kun talo rakennetaan niin kielo- ja ruusukasvustoja pitää varjella mahdollisimman paljon. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvien hoidosta aloitin perehtymisen asiaan alan lehdistä. Minulle alkoi tulla viherpiha lehti ja äidilleni tuli toinen puutarha-alan lehti. Häneltä keräsin kaikki vanhat vuosikerrat ja aloin lukemaan. Siinä sitten pikkuhiljaa heräsi halu perustaa oikea puutarha.

Haaveissani näin pihan täynnä ruusuja, pioneja ja liljoja. Puutarhassa kasvaisivat omena- ja kirsikkapuut, kasvimaalta keräisin porkkanat ja salaatit, kasvihuone täyttyisi tomaateista. Hankin A4 kokoisen sinikantisen vihon, mihin aloin kirjata suunnitelmia. Talon valmistuminen kesti kaksi vuotta ja sen ajan tein suunnitelmia ja hankinkin jotain kasveja joita istuttelin tontille.

Tänä vuonna tuli 11 vuotta täyteen kun olemme tässä asuneet ja täytyy sanoa, että kyllä on tontti muuttunut. Kukkapenkkini kasvavat vuosi vuodelta. Kasvimaan perustaminen käy jo rutiinilla ja pieni kasvihuonekin minulla on. Ruusupensaita, pioneita ja liljoja on ympäri tonttia. Alkuperäiset kielot ja metsäruusutkin kukoistavat edelleen. Suurin osa kasveista on jakamalla saatu ystäväpiiriltä, osan olen ostanut ja muutamia saanut lahjaksi.

Aina joku kasvi ei viihdy ja se häviää, ja sitten joku toinen viihtyy niin hyvin että leviää joka paikkaan. Minä annan niiden levitä, täällä kaikki rehottaa. Mitään en istuta riviin ja säntillisesti, vaan kaikki vähän ryöpsähtävät sinne tänne. On jotenkin ihana kun sormustinkukka löytää tiensä milloin mihinkin, ruusupensaat leviävät ja akileijoja ilmestyy uusia sävyjä sinne tänne.

Mottoni onkin vanha hyvä "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää."

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kevät

Neiti Kevät saapui lämpöisten tuulten mukana. Pitkillä herkillä sormillaan se sipaisi paksun Pilviprinssin orastavaa partaa ja katsoi sitä ilkikurisilla vihreillä silmillään. Neidin keimailua katsellessaan hikosivat prinssin kämmenet ja kosteilla kourillaan se tuli sulattaneeksi lumirouvan hienoa valkeaa puuhkaa. Lumirouva tuhahti, kaappasi Pakkasherran käsipuoleensa ja päätti lähteä. Se tiesi että neiti Kevään keimailu kävisi vielä sen hermoille ja pahinta olisi katsella kuinka neiti Kevät koittaisi kietoa Pakkasherraa pikkusormensa ympärille. Parasta kerätä laahuksensa, ja viedä Pakkasherra mukanaan Jäämerelle purjehtimaan.
Neiti kevät oli oikukas ja pukeutui liian paljastaviin pukimiin. Lähes alastomana se syleili paljaita puidenrunkoja ja peitti vain kaiken hennosti vihertävällä hunnullaan. Aurinkokaan ei tahtonut luopua neiti Kevään seurasta ja sai iltataivaan Pilviprinssien posket hehkumaan punastuksesta niiden katsellessa, kuinka neiti Kevät iltaisin parhaansa mukaan vietteli Pakkasherran poikaa Hallaa kisailemaan kanssaan.
Ilakoivalla käytöksellään neiti Kevät vietteli kaikki muutkin ja sai koko luomakunnan käyttäytymään enemmän tai vähemmän kevytmielisesti. Yleensä niin arvokkaat kurjetkin tanssivat villiä tanssia aamusella. Ne nostivat pitkiä hoikkia kaulojaan toisiaan kohti ja karhealla äänellään päästivät ilmoille ylistyksen Keväälle. Tai toisilleen.


Olen maalannut tämän taulun ja kirjoittanut siihen tarinan jo kaksi vuotta sitten, se oli minulla silloin näyttelyssäkin. Tämä hetki keväästä on jo siivuutettu, ainakin täällä eteläisessä Suomessa, mutta jaan sen nyt kanssanne kuitenkin.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Sain tänään luettua loppuun Ken Folletin Maailma vailla loppua. Vuosi sitten luin saman kirjailijan Taivaan pilarit. Historiallisia tiiliskiviromaaneja molemmat. Taivaan pilarit sijoittuu 1100-luvulle Englantiin ja Maailma vailla loppua 1300-luvulle samaan paikkaan.
Tykkäsin jo siitä Taivaan pilareista ja tämä Maailma vailla loppua oli vielä parempi. Tosi hyvä, voin kyllä suositella.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kasvun taikaa

On niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että alkaa tuntua siltä etteivät tunnit vuorokaudessa riitä. Onneksi on kesä ja valoa riittää yömyöhäiseen.
Kasvihuoneessa tomaatit ja kurkku ovat kasvaneet hurjasti. Yhdessä tomaatissa on jo pieniä raakileitakin.

Viime keväänä siemenestä istuttamani paprika voi loistavasti. Siinä oli kaksi raakiletta kun vein sen kasvihuoneeseen ja nyt toinen niistä on punastunut. Pääsen siis keräämään jo satoakin.
Se on myös tehnyt lisää kukkia kasvihuoneessa ollessaan ja pari kukkaa on jo muuttunut pieneksi paprikavauvaksi.

Kasvimaa on myös hieman kasvanut kun olen tehnyt sinne muutaman uuden penkin. Kaksi penkkiä, minne istutin herneitä ja toiset kaksi maissille. Maissin taimet olivat jo n. 30 senttisiä kun istutin ne.
Viime vuonna laitoin ensimmäisen kerran maissia. Viime kesä oli kylmä ja sateinen. Ei paljon auringonpaistetta saatu ja siksi olikin mielestäni niin ihmeellistä että maissit tuottivat satoa. Jokainen istuttamani maissi tuotti kaksi täyspitkää maissintähkää. Jos kesä olisi ollut lämpimämpi niin tähkiä olisi valmistunut varmasti enemmän, koska nytkin varsissa oli niiden kahden kypsyneen lisäksi pari alkua, jotka eivät ehtineet valmistua.

Kurpitsapenkin olen myös tehnyt. Siinä on pohjana kanalan lattialta kerätty suttu. Sitten tyhjensin siihen päälle viime kesänä kerätyn ja talven yli muhineen keittiökompostin. Koko komeuden katoin sitten toissavuotisella kompostilla. Siinä on nyt kaksi sisällä esikasvattamaani kurpitsan tainta. Toisen taimen istutin viime syksynä kypsyneestä kurpitsasta ja toisen siemenen otin kaupan siemenpussista. Harmi vaan että en huomannut merkitä kumpi taimi on kumpi.